Tämä matkani vie minut tutustumaan Cadizin maakunnassa sijaitsevaan Setenil de las Bodegasiin. Valkoinen kylä sijaitsee kalliorotkon kahta puolta ja alhaalla jokiuomassa liruu Trejo-joki hiljalleen, tunnetaan myös nimellä Guadalporcún-joki.

Yleisin kylän nimen ”syntyperä” on latinan kielinen ”Septem Nihil” – seitsemän kertaa ei mitään. Katoliset yrittivät valloittaa kylän 1400 – luvun alusta alkaen onnistuen viimein vuonna 1484. Maurien valtakausi päättyi ja heidät karkoitettiin alueelta.

Kylän nimessä ”de las Bodegas” on jäänne ajoilta, jolloin kylän viinintuotanto kukoisti.

Rinteille sijoittuva kylä, korkealla mäellä Plaza de Villalla sijaitsevat tärkeät historialliset muistomerkit

Mikä tekee pienestä noin 3000 asukkaan Setenil de las Bodegasista pysähtymisen ja viihtymisen arvoisen kylän. Mikä on juuri tämän kylän helmi?

Yritän selvittää sitä päivämatkani aikana.  Lisäksi toivon kokevani matkani varrella jotain sellaista, joka ei sisälly ”käsikirjoitukseeni”. Ihanteellinen päiväsuunnitelma!

Rautatieasema keskellä ei mitään

Tammimetsiköt ja oliivitarhat reunustavat tietä molemmin puolin. Malagan ja Cadizin maakuntien raja, rautatien varoitusvalot  ja kaksi paria ratakiskoja keskellä asumatonta aluetta ovat vastassa noin viiden kilometrin päässä Setenilin kylää. Rataosuudella tavarajunien kulku on tavanomaista. Renfe tarjoaa matkustajaliikennettä päivittäin Madridin ja Algeciraksen välillä.

Ratsukkoja ja vankkureita

Rautatieylityksen jälkeen varsinaisen maantien ulkopuolella vastaani tuli noin 40 ratsukkoa sekä kuusi traktori- ja hevosvankkuria. Viimeisenä ajoivat mustalle Mersulla nuorehko nainen ja hänen äitinsä. Espanjalaiseen tapaan he selittivät liki kilpaa, mistä tapahtumassa oli kyse.

Matkaamme ratsain ja vankkurein viettämään yhdessä piknikkiä. Ruoka, pöydät ja tuolit ovat vankkureissa. Syömme, juomme ja nautimme yhdessäolostamme sekä kauniista ja lämpimästä säästä”.

Setenil de las Bodegas

Sain pysäköintipaikan ylhäältä rinteeltä – Calle de Alcaide Manriquelta. Halusin nähdä kylän rotkomaisen olemuksen ensimmäisenä. Ylhäältä katsottuna Setenil de las Bodegas näytti ensisilmäyksellä hyvin samanlaiselta kuin muutkin Andalucían kauniit valkoiset kylät katuineen ja eksymispaikkoineen.

Kadut ja talot sijoittuivat vuoren rinteelle kerroksittain, joillakin alueilla jopa neljään eri tasoon. Luolataloja pidetään kylän erikoisuutena. Korkeimmalla kohdalla sijaitsevat vanhat puolustusmuurit ja kirkko.

Setenil de las Bodegarin baarien ja ravintoloiden gastronomiaa arvostetaan. Aion pysähtyä paikalliselle ”Nälkäkadulle” testaamaan väitteen paikkansapitävyyttä – ”siis miu maun mukkaan”.

Calle Alta

Autoni parkkipaikan läheisyydestä alkaa Calle Alta. Kapea katu johdattaa turistitoimistoon, Plaza de Andalucialle sekä kylän korkeimmalla kohtaa sijaitsevalle historialliselle Plaza de la Villalle.

Kiehtovassa myymälässä, Cueva Alta Castronmia y Atersaniassa, myydään paikallistuotteita, juomia, luontaistuotteita ja käsitöitä. Nyt minua kiinnosti enemmän ”kallion sisässä oleva luola” kuin myymälän tuotteet ja palvelut.

Myymälässä näkee hyvin, kuinka luonnonvoimien muovaama tila on hyödynnetty hyvin ja kauniisti

Calle de Moreno de Mora

Katuja suuntaan jos toiseen – valoon ja varjoon.

Pysähdyn seuraamaan kahta vanhempaa miestä, jotka kulkevat alaspäin käsi kädessä toisen ottaessa vielä tukea talon seinästä. Heidän kulkunsa osoitti, kuinka vaikeakulkuisia kadut erityisesti ikääntyneille ja liikuntarajoitteisille voivat olla. Lapsiperheille pienten lasten kanssa liikkuminen jyrkillä kaduilla ja niiden portaikossa on hankalaa.

Plaza de la Villa

Plaza de la Villassa sijaitsee myöhäisgoottilaista tyyliä edustava La Encarnación seurakuntakirkko. Sen rakentaminen aloitettiin 1500-luvun alussa moskeijan paikalle. Alttaritaulussa olevat teokset on maalattu viidennentoista vuosisadan lopulla.

Pienen matkan päässä on arabiaikainen 12. vuosisadalta oleva puolustustorni, Torreón tai Torre del Homenaje.  Vanhasta linnoituksesta tornin lisäksi on jäljellä kalliota reunustaneen puolustusmuurin jäänteet.

Neliömäinen torni on kolmikerroksinen. Alimmaisena on osin kallioon louhittu vesisäiliö kaariholveineen. Toisessa kerroksessa on näyttelytila, joka kertoo kylän historiasta sekä kolmas kerros on torin ylätaso, josta avautuu upeat näkymät alas Setenilin kaupunkiin ja koko alueen ympäristöön. Torniin oli 1 euron sisäänpääsymaksu.

Kohteiden ihastelun jälkeen palaan samaa tietä takaisin Placa de la Andalucíalle. Siellä on hyviä baareja ja ravintoloita, joiden maukkaat pastat ja leivonnaiset ovat myös kylän ruokamaineen takaajia.

Mikä on luola-asunto?

Luola-asuminen ei ole Andalucíassa mikään ”outo ilmestys”. Luola-asuntoja on Setelin lisäksi muun muassa Rondan, Granadan, Sierra Nevadan pohjoispuolella Guadixin alueella on luola-asuntoja muutamia paikkoja mainitakseni.

Löysin Calle Cabrerizas-kadun yläpäästä lähes oppikirjamaisen  ”poikkileikkauksen” Setenilin luola-asunnosta. Sortunut asunto kuvaa hyvin, kuinka kallion luonnollinen muoto hyödynnetään ilman kallion louhimisia ja kuinka asunnon huonetila jaetaan eri huonetiloihin. Lopuksi rakennetaan asunnon pituussuunnassa oleva julkisivu.

Muualla Andalusiassa luola-asunnot pääsääntöisesti kaivetaan ja louhitaan kallioon halutun muotoisiksi ja kokoisiksi.

Calle Herreria

Calle Herreria eli Seppäkatu, on kylän yksi vanhimmista ja eittämättä ainutlaatuisimmista kaduista. Nimi pohjautuu kadulla olleista pajoista. Alaspäin laskeutuvaa katua ja asuntoja varjostaa paikka paikoin ”kalliokatto”. Katu on kapea ja osin vaikea kulkea. Aurinko pilkahtaa siellä vain paikka paikoin.  Kadun luola-asuinnoissa asutetaan edelleen.

Erään asunnon ovi oli hieman raollaan. Asunnossa pöydän ääressä istunut mies pyysi minut sisään. Ensimmäisenä vastaani tupsahti ”seisova ilma”.

Alakerta on käytännössä keittiö-ja oleskelutilaa, joka on kalustettu pöydällä ja tuolein, pieni sähköliesi sivupöydällä, sohva ja pikkukaapistoja. Takaseinällä on kaksiovinen nykyaikainen jääkaappi-pakastin. Se ei olisi mahtunut huoneeseen, ellei sille olisi kaivettu kattoon oma syvennys – kätevää laajentamista.

Kahdessa seuraavassa kerroksessa ovat matalahkot makuuhuoneet, joissa molemmissa on kaksi sänkyä. Asunto on tiloiltaan pieni, kolmessa eri tasossa. Se oli kauniisti sisustettu.

Asunnossa ole minkäänlaista lämmitystä. Asunto on umpinainen, joten vallitseva ”mikroilmasto” säätelee lämmön, mies selitti. Kesällä sisäilma on ”viileämpää” ja taas talvella ”lämpimämpää”. Hyvästellessämme mies sanoi, että jos ”mikroilmasto” ei auta, sitten lisätään vaatetta tai otetaan liika päältä pois. Osa luola-asuntojen omistajista mainostaa sisäänpääsyä asuntoonsa – “Visita a Cueva”. Jos menet asuntoon, anna vierailustasi pieni korvaus asunnon omistajalle, 1-2 euroa/hlö.

Kävelin alas Trejo-joen laaksoon. Calañas-katu on ollut yksi kaupungin muinaisista sisääntuloteistä. Calañas-kadun luolatalot ovat hyvin heikkokuntoisia. Joen toisella puolella Cabrerias-kadulla on silmänkantamattomiin luolataloja. Jokilaakso on vehmasta aluetta ja siellä on mukava kävellä ja kasvattaa vaikka ruokahalua.

Calle Jaboneria

Calle Jaboneri-kadun nimi juontunee espanjankielisisestä sanasta el jabon, saippua. Kadulla on ollut  saippuatehdas, saippuamarkkinoista tai että naiset ovat pesseet pyykkiä tällä kohtaa Trejo-joessa.

Erään talon ovenpielessä mainos: SE VENDE. Siinä olisi kohde näppärälle remonttimiehelle – kolmikerroksinen luola-asunto, kahdella parvekkeella, autotallilla ja jokimaisemalla.

Calle del Sol ja Calle de la Sombra

Kadun oikeassa reunassa on liikennemerkki, jonka lisäkilvessä: ei macho-väkivaltaa. Hyvä ajatelma niin kadulle kuin muuallekin. Calle del Solin kadun reuna oli täynnä pysäköityjä autoja kiellosta huolimatta, mutta eipä tuo pahemmin haitannut ketään.

Cueva del Sol – Aurinkokatu

Cueva del Solilla ihmiset kuljeksivat verkkaisesti. Kadun ”luolaravintolat” ovat 2-kerroksisia ja kalliokielekkeet roikkuvat talojen päällä.
Espanjalaista perheruokailua tyypillisimmillään, iloinen yhdessäolon hetki.
Kellon on puoli kolme, lokakuinen iltapäivän hetki Cueva del Solilla
Hyvä ruoka saa aikaan myös hyvän olon
Trejo-joen uoma ja yleisnäkymä Cueva del Solille
Trejo-joen vanha kivisilta Calle del Solin ja de las Sombran välillä

Cueva de la Sombra – Varjokatu

Varjokadulla talot ja kalliokieleke muodostavat omaleimaisen katutunnelin. Terassikahvila vetää asiakkaita asiakkaista myös runsaasti.

Varjokadun talot ja kallio muodostavat katutunnelin.
Terassikahvila varjossa vetää asiakkaita runsaasti

Setenil houkuttelee hyvällä gastronomialla

Keskustelin runsaan kymmenen turistin  ja kahdeksen espanjalaisen kanssa, ikähaarukka oli noin 25-50 vuotta, että miksi he ovat Setenilissä. Sain kaikilta vastauksen: ”Tulemme tänne syömään hyvää ruokaa ja nauttimaan Cueva del Solin fiiliksestä”. Turisteista yksi oli Rondasta ja loput Aurinkorannalta.

Espanjalaispariskunnat tai seurueet sanoivat käyvänsä täällä syömässä useamman kerran vuodessa. Yksi pariskunta oli Malagasta ja loput olivat lähialueelta.

Paikallisilla ”nälkäkaduilla” –  Costa del Solilla ja Calle Cuevas de la Sombralla hallitaan paikallinen gastronomia. Baareissa ja ravintoloissa voi nauttia perinteisellä tavalla palkokasveista, parsasta tai pähkinöistä valmistettua Chacinasia.

Cortijera-keittoa syödään ympäri vuoden: pippuria, valkosipulia, sipulia, tomaattikastike, naudanlihaliemi, johon lisätään chorizoa ja parsaa, myöhemmin sakeuttamiseksi kovan leivän paloja ja haudutettua munaa. Näyttää herkulliselta, mutta myös maistuu herkulliselta.

Muita tyypillisiä ruokia ovat myös gazpachuelo, haudutetut pavut, bataatit hunajalla kuin erilaiset makkarat, chacinat, iberialainen sianliha.

Suosittuja ovat myös ”mecha”- liha ja paistetut vartaat, sianfileet ja Setenil-hampurilainen. Cuevas de la Sombralta voi ostaa kotiin viemiseksi vuohenjuustoa ja kvitteniä eli mebrillohillo/-marmeladi. Marmeladiohjeita on lähes jokaisessa kylässä ja jokaisen kylän kvitteni on ainoa oikea.

Syö silmilläkin!

Alkuruokana anjovis tomaatti-avokadopedillä

Pääruoka lautasella on yksinkertaisuudessaan kokin mestarillinen asetelma   —  punasävyt merkitsevät tulta ja rakkautta, vihreä muistuttaa luonnosta ja terveydestä. Näin kokin tekemä asettelu huomaamattomasti vetoaa myös ruokailijan tunteisiin.  Entäs maku?  Perfecto!

 Setenil de la Bodegasin helmi

Kylä näyttää kauempaa katsottuna lähes samanlaiselta kuin monet muut valkoisista kylistä mutkaisine ja kapeine katuineen. Kylän luola-asunnot eivät ole ainutlaatuisia Andalusiassa. Maurilaisvallan aikainen historia eikä kylän asemakaava yksin nosta kylää suunnattoman erikoiseksi. Vaikka aurinko porottaisi Setenilin valkoisen talon seinään koko päivän, talon seinä täällä on yhtä viileän tuntuinen niin Rondassa kuin Mijasilla.

Mielestäni Setenil de las Bodegasin helmi on Cueva del Solin ja Cueva de las Sombran ravintolamaailma, joka sijaitsee omaleimalla alueella ja on helposti saavutettavissa. Perinteiset herkut ja paikallinen gastronomia ovat korkeaa tasoa  – turistien arvioiden ja mukaan alueen parhaita.  Kallion kätköissä vallitseva valo ja varjo tekevät siitä erikoisen ruokamaailman. Näillä kaduilla kuhisevat ihmisvirrat ja siellä hehkuu hyvä fiilis.

Paras vierailuaika Setenil de la Bodegasiin?

Paras aika vierailulle on kevät tai syksyllä syys – marraskuu. Keväällä luonto on vehmasta ja pellot vihreitä. Syksyllä sää ei ole enää polttavan kuumaa, mutta kuitenkin voi pukeutua ”kesäisen kevyesti”.

Setenil de la Bodegasin suurimpia juhlia ovat 20. tammikuuta vietettävä Pyhän Sebastiánin päivä sekä elokuussa järjestettävä vuosittainen feria.

Hyvää kylämatkaa ja hyvää ruokahalua – Buen viaje al pueblo y buen apetito.

Teksti ja valokuvat © Jorma Ursin

Lähdeaineisto: Setenil de la Bodegasin opasesitteet, katuopasteet, Andalucia.com, ja henkilöhaastattelut Setenil de la Bodegasissa.