Elias Lönnrot tunnetaan erityisesti kansanrunouden kerääjänä ja Suomen kansalliseeppos Kalevalan kokoajana ja kirjakielemme kehittäjänä. Elias Lönnrot syntyi Sammatissa Paikkarin torpassa 1802 Valkjärven rannalla. Hän asui torpassa, kunnes aloitti kouluunsa Tammisaareen 12 vuoden ikäisenä.
Olin Uudellamaalla reissussa moottoripyörälläni. Sain Porlassa Hiiden Opiston kuvataiteen kurssilaisista vinkin Elias Lönnrotin syntymäkodista, joka sijaitsee reilun 20 kilometrin päässä Lohjalta. Olin nuorena lukenut Elias Lönnrotin elämän historiaa ja kansalliseepos Kalevalaa. Toinen hyvä syy piipahtaa Lönnrotin syntymäkodissa olivat päättymättömät ja hyväkuntoiset mutkatiet.
Matkani kulki halki vehmaisten peltomaiseminen ja metsien. Pikkujoet ja järvet somistivat maisemaa. Noin 50 km ajon jälkeen mutkien kautta – Sammatti ja Elias Lönnrotin syntymäkoti. Se ei ollut ns. suorin tie, mutta väliäkös tuolla.
Elias Lönnrotin patsas
Elias Lönnrotin (1802-1884) patsas tervehtii tulijaa pienellä ja vehmaalla kumpareella ennen torppaa. Patsas katselee torpan ja Valkjärven suuntaan.
Paikkarin torpan rakennukset
Paikkarin torppa rakennettiin Valkjärven rantamaisemiin vuonna 1800. Siinä asuivat räätäli Frederik Johon Lönnrot perheineen. Elias-poika synty torppaan neljäntenä lapsena. Torppa on tyypillinen lounaissuomalaisen pieneläjän asunto. Torpan pihapiiriin kuuluu tuvan lisäksi aittarakennus ja entisen vahtimestarin talo piharakennuksineen.
Torppa säilytetään suurmiehen muistoksi
Lönnrotin syntymä- ja lapsuuden koti on Sammatin luonnon kaunis helmi. Ensin oli vanha osa, eli tupa. Myöhemmin rakennettiin eteinen ja kammari. Senaatti päätti vuonna 1889 säilyttää torpan muistona kansallisen suurmiehen elämän vaiheista.
Torpan kalusteet ja sisustus
Rakennus on kalustettu aikakauden kalustein. Elias Lönnrotin käyttämiä tavaroita on vähän, mutta sitäkin merkittävimpiä.
Torpassa oli Elias Lönnrotin käyttämä kehto. Uunin vieressä ikkunan edessä oli hänen mustaksi petsattu kanteleensa. Seinällä olivat hänen tohtorinhattunsa ja kannel. Kammarissa oli hänen itsetekemä kirjahylly.
Käsikirjoitusteline
Elias Lönnrot oivalsi jo 200 vuotta sitten, että istualtaan kirjoittaminen on raskasta ja myös terveysriski. Elias Lönnrot rakensi itselleen kirjoitustelineen. Teline oli sijoitettu pöydälle. Kirjoitustelineellä oli paperi ja Lönnrot kirjoitti seisoaltaan. Voi vain sanoa, että hän oli aikaansa edellä toteutuksessaan.
Sitkeä uurastaja ja vaeltaja
Elias Lönnrotin terveys sekä fyysinen ja henkinen hyvinvointi olivat kokonaisuutena erinomaiset. Lönnrot teki pitkiä työpäiviä ja hänen sanotaan olleen työnarkomaani. Huolimatta siitä hän keskeytti työt ja kävi ulkoilemassa kävellen tai hiihtäen. Lönnrot oli sitkeä vaeltaja, ja yhtä sitkeä ja valtavasti aikaansaapa hän oli myös henkisillä foorumeilla.
Kasvitieteen uranuurtaja
Elias Lönnrot oli myös maamme kasvitieteen uurastaja. Hän kokosi ensimmäisen suomenkielisen kasveista kertovan kirjan, Flora Fennican, joka julkaistiin 1860. Teos on 1 240 sivua pitkä ja käsittää noin 900 näytettä ja 650 kuvaa. Kirjassa Lönnrot kertoo kasvien ulkonäön ja kasvupaikkojen lisäksi niiden käytöstä.
Lipstikka ja ruohosipuli
Lipstikka Lönnrotin mukaan parantaa ruokahalua ja auttaa ruoansulatusvaivoissa. Hänen mukaansa ruohosipulilla on suotuisia vaikutuksia, koska se on lievästi antibioottinen ja antiseptinen. Näin Lönnrot ohjeisti ihmisiä yli 160 vuotta sitten.
Elias Lönnrotin perhe
Elias Lönnrotin puoliso Maija Piponnius (v. 1849-1868). Lapset: Maria Lönnrot, Ida Lönnrot, Tekla Lönnrot, Elias Lönnrot
Paluuni Lohjalle
Edessäni on vielä noin 60 kilometriä mutkateitä. Vasemmalle, oikealle, ylämäkeen, alamäkeen ja kroppani työskentelee aivan eri tavalla kuin autolla ajaessani. Pyörällä ajaminen on jatkuvaa työtä, joka polttaa kaloreitani. Se on yksi järki syy moottoripyöräilyyni – uskothan?
Lepotauko
Pysähdyn tien sivuun turvallisella paikalla. Voikukkapelto täydessä kukassaan. Sopiva taukopaikka. Makaan voikukkien keskellä. Katselen sinistä taivasta ja vaeltavia pilviä. Voikukat tuovat mieleeni lapsuusmuistoja mummolastani. Alkukesästä mummoni valmisti aina voikukan lehdistä ja kukkanupuista salaattia. Nälkäämme me muksut sitä söimme, mausta viis.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Valokuvat ja teksti © Jorma Ursin. Kuvien käyttö ilman lupaani kielletty. Jos haluat käyttää kuviani, ota minuun yhteyttä. Yhteystietoni löydät yhteystiedot sivulta.
Lähdeaineisto: Lohjan kaupunki, Wikipedia, Paikkarin Torppa, Paikkarin Torpan opas
SEURAA INSTAGRAMISSA:
