Benalmádenan kaupungissa sijaitseva perhospuisto – Mariposario de Benalmádena – on Euroopan suurin perhospuisto. Siellä on ympäri maailmaa trooppiselta alueelta yli 150 eri perhoslajia ja noin 1000 perhosta.

Perhospuistossa lentävät trooppiset perhoset ympäriinsä sekä kauniit kukat hivelevät silmiä.

Perhoslajeista noin 70 prosenttia ovat alkuperäisiä ja 30 prosenttia maahantuotuja lajeja. Puistossa liihottelee hyvinkin erilaisissa ympäristöissä kasvavia lajeja sulassa sovussa keskenään. Puiston perhoskasvatuskeskus sijaitsee Teneriffan saarella, jossa perhostoukkien kasvatus onnistuu leudon ja kostean ilmaston ansiosta.

Heti ulko-oven jälkeen aulassa suuri mekaaninen perhonen lehyttelee siipiään tervehtien vierailijat. 

Puiston pinta-ala on noin 2000 neliömetriä. Rakennus muistuttaa aasialaista thai-temppeliä.

Retki tropiikin ihmeisiin

Perhospuistossa kostea trooppinen ilmasto lehahtaa vastaan. Lämpötila on 24-29 astetta ja ilman suhteellinen kosteus on noin 80 prosenttia. Perhosia lentelee joka puolella.

Väli- ja Etelä-Amerikan trooppisella alueelta kotoisin olevat Morpho Peleides istuskeli kasvin rungolla. Perhosen sininen väri syntyy keilamaisten siipisuomujen valoa taittavissa kerroksissa. Siipien yläpinnasta heijastuu jopa 75 % siihen osuvasta sinisestä valosta. Siipien alapinnat ovat ruskeankirjavia ja niissä on tavallisesti laajoja, saalistajia harhauttavia silmätäpliä.

Kun Morpho Peleides lentää, siipien yläpinnan kirkas sininen ja alapinnan ruskea väri vuorottelevat, jolloin näyttää kuin perhonen vuoroin näkyisi ja vuoroin katoaisi.

Morpho Peleides, siipien ylä- ja alapinta

Perhospuiston kasveja

Puistossa olevat trooppiset koristekasvit on valittu niiden ainutlaatuisuuden ja kauneuden vuoksi. Toisena puistoon on valittu kukkakasveja, joissa on runsaasti nektariinia perhosten ravinnoksi sekä kolmantena isäntäkasvit. Monet kasveista on tuotu suoraan alkuperämaastaan (Bali, Costa Rica, Thaimaa jne). Perhospuisto on 100-prosenttisesti ekologinen.

Mitä perhoset syövät?

Toukka syö isäntäkasvinsa lehtiä. Aikuiset perhoset imevät kukkien mettä tai kasvien ja maahan pudonneiden hedelmien nesteitä. Jotkut aikuisista perhosista, esimerkiksi osa kiitäjistä ja suurista kehrääjistä, eivät käytä lainkaan ravintoa, vaan elävät toukka-aikanaan keräämiensä rasvavarastojen turvin. Mutta jos sopiva ”perhosbaari on lähettyvillä”, sinne piipahdetaan porukalla.

Dryas iulia ja Heliconius charitonius

Paahdepöllökäs

Caligot eli pöllökkäät on lajimäärältään pieni keski- ja eteläamerikkalainen päiväperhosuku. Takasiipien alapinnoilla olevat suuret silmätäplät pelottavat saalistajia, joskaan ei ole tiedossa mitä ne tarkalleen ottaen jäljittelevät.

Paahdepöllökkään, Galiko Memnon, toukat ovat banaaniviljelmien tuholaisia. toukka on napostellut suurelta osin isäntäkasvinsa lehden.

Aikuinen paahdepöllökäs imee nestettä mätänevistä hedelmistä, mutta tällaisessa puistomaisessa elinympäristössä on kiva lennähtää myös ”perhosbaariin”.

Levätessään paahdepöllökäs on pää ylöspäin luottaen siipien alapintojen harmaan- ja ruskeankirjavaan suojaväriin. Itseasiassa perhosten väritys on niiden suojaväri, joka suojaa niitä saalistajilta.

Perhosten lisääntyminen ja muodonvaihdos

Parittelun jälkeen naaras munii 50-1000 munaa. Kasvit ovat perhospuiston elämän perusta. Naaras munii kerran elämässään lajille ominaiselle isäntäkasville. Jälkeläisten elämä riippuu siitä, koska toukka syö isäntäkasvinlehtiä.

Perhonen käy elämänsä aikana täydellisen muodonvaihdoksen, johon kuuluu neljä eri kehitysvaihetta. Kehitys alkaa naaraan munimasta munasta, jonka sisällä hedelmöittyneestä munasolusta kehittyy toukka. Toukka luo nahkansa useita kertoja kasvaen jokaisen nahanluonnin yhteydessä jonkin verran suuremmaksi. Täysikasvuinen toukka lakkaa syömästä ja alkaa etsiä sopivaa koteloitusmispaikkaa. Kotelovaiheessa kehittyvät sekä hermosto että hengitysjärjestelmä, sydämen koko kasvaa ja toukan ruuansulatusjärjestelmä muuttuu aikuisen perhosen käyttämään nestemäiseen ravintoon sopivaksi. Kotelovaiheen päättyessä aikuinen perhonen murtaa tiensä ulos kotelosta. Vastakuoriutunut aikuisen perhonen oikaisee ja kuivattaa siipensä, jonka jälkeen se liihottaa ensilennolleen.

Perhosten hoitaja kerää lehdiltä perhosen munia.

Perhoskehdossa voi tutustua perhosen elämänkaareen ja jopa nähdä kuinka ne koteloituvat ja avaavat siipensä ensimmäistä kertaa. Samoin puistossa voi seurata perhosten käyttäytymisrituaaleja.

Puiston komistuksia

Papilion Memnon
Tithorea harmonia
Papilio lowi
Greta oto
Papilio palinurus
Samia ricini
Euploea mulciber paupera,                 Argema mittrei,                                      Papilio memnon ageror
Automeris, suku: Saturnidae, Pohjois-Amerikassa elävä yöperhonen

Lapsille puisto on taianomaisen seikkailupuisto. Lapset saavat pienen kuvallisen listan puiston perhosista. Kun he löytävät kuvaa vastaavan siivekkään, he rastittavan sen listaansa. Lapsista näkyi etsimisen into ja onnistumisen ilo.

Puiston käytävällä on opastauluja, missä on perhosten kuvia ja niiden lajinimiä. Jos lapsilla riittää ihmettelyä, riitti sitä myös vähän varttuneimmillakin. Tämäkin pariskunta tutki rungolla olevaa asetelmaa, kunnes he tunnistivat ne nukkuviksi yöperhosiksi. (Samia ricini ja Attacus Atlas).

Vierailijat saavat hoitajan luvalla yöperhosen kuvakaverikseen.

Näyttävä Atlaskehrääjä

Puistossa on maailman suurimpiin perhosiin kuuluva, Kaakkois-Aasiassa esiintyvä yöperhonen, Atlaskehrääjä, Attacus Atlas. Näyttävyytensä vuoksi se on suosittu laji perhospuistoissa. Siivet ovat punaruskeat ja kärkiväli on noin 25-30 cm.

Naaras erittää takaosastaan feronomia, jonka urokset aistivat ja tulevat naaraan luo. Parittelun jälkeen naaras munii lehtien alapinnoille ja toukat kuoriutuvat paria viikkoa myöhemmin. Aikuiset ovat täyttäneet tehtävänsä.

Aikuisella atlaskehrääjällä ei ole suuta, eivätkä ne syö mitään lyhyen elämänsä aikana. Elinkaari kestää vain muutamasta päivästä pariin viikkoon.

Perhospuiston muita asukkaita

Puistossa on perhosten lisäksi liskoja, kilpikonnia, pieni lampi kultakaloineen ja trooppisen ilmaston lintuja.

Harlekiinipeippo on värikäs Australian pohjoisosissa luonnonvaraisena elävä varpuslintu. Lajia pidetään myös lemmikkinä.
Iguaani eli vihreä leguaani on Keski- ja Etelä-Amerikassa elävä suurikokoinen lisko. Iguaaneja pidetään myös lemmikkieläiminä.

Harmaaselkäkenguru, Macropus eugenii, on pieni laji kenguruiden suvussa. Lajia tavataan eteläisen ja läntisen Australian rannikoiden saarilla. Sen pieni koko (noin 8 kg) sekä helppohoitoisuus tekevät siitä hyvän hoidokin eläintarhoihin. Harmaaselkäkenguru oli lasten suosiossa.

Valokuvaaminen perhospuistossa

Valokuvaaminen on sallittua ja sanoisin myös suositeltavaa. Vierailun yhteydessä voi saada matkamuistona näyttäviä ja eksoottisia kuvia. Kovin temperamenttisia malleja perhoset toki ovat, mutta lehdillä levähtäessään perhosia pääsee kuvaamaan melko hyvin. Lentävät perhoset ovat puistossa yhtä vikkeläliikkeisiä kuin luonnossakin ja vaikeasti kuvattavissa. Kärsivällisyyttä!

Kun kaikki on nähty, matkamuistomyymälästä on mahdollista ostaa perhosaiheisia matkamuistoja. Kahvilasta saa kylmiä juomia, pikkupurtavaa ja kahvia.

Perhostellaan – suositeltava kohde trooppiselle lähimatkalle.

Teksti ja kuvat © Jorma Ursin

Lähdeaineisto: Perhospuisto Mariposario de Benalmádena, esitemateriaali v. 2018 ja henkilökunnan haastattelut19.5. ja 24.5.2018

Perhosmäärityksiä luontokuvaaja Jussi Murtosaari, Jyväskylä – www.jussimurtosaari.fi

PS

Samalla alueella Perhospuiston lisäksi sijaitsee puisto Virgen de Lourdes, jossa voi tehdä pienen virkistävän kävelyretken. Puiston vieressä kohoaa suuri valkoinen budhalaistemppeli (tarkista aukiolojat). Temppelin vieressä jyrkänteen reunalla on näköalapaikka, missä voi ihailla Fuengirolan suuntaan avautuvia maisemia.