Leivonmäen kansallispuisto sijaitsee Joutsan kunnassa Keski-Suomessa. Puiston pinta-ala on noin 30 neliökilometriä. Puiston tyypillistä maisemaa ovat suot, rannat ja harjumetsät.

Kansallispuisto perustettiin vuonna 2003 silloisen sijaintikuntansa mukaisesti. Kansallispuisto jakautuu useaan eri osaan. Ennen kansallispuistoon suuntaamistasi tutustu kansallispuiston eri reittivalintoihin. Polut ovat pääsääntöisesti varsin helppokulkuisia, jotka soveltuvat hyvin perhe- ja päiväretkeilyyn sekä laavut takaavat myös yön yli viihtymisen. Lisäksi puistossa on ns. polkupyöräreittejä.

Kirveslammen kierros on 1,7 km rengasreitti, joka kiertää suolampien ja Kirveslammen maisemissa. Pidän Kirveslammen kierroksesta erityisesti ruska-aikaan. Aamuisin sumu leijailee lammen ja suon tuntumassa. Auringon lämmittäessä sumu haihtuu ja värikäs ruskan värjäämä suomaisema avautuu kaikessa komeudessaan.

Puiston pohjoisosassa on Rutalahden kylä, jonka kyläkoulun läheltä alkaa 2,8 km pituinen luontopolku nimeltä Koskikaran kierros, jonka hienoimpia nähtävyyksiä on, Korvenkosken vesiputous.

Selänpohja

Selänpohjan pysäköintialueelta lähtee kaksi rengasreittiä. Harjunkierros on 4,5 km pituinen lenkki, joka vie harjujen, suppakuoppien sekä lampien ja järvien ohitse petäjäisessä maisemassa. Lenkki on merkitty punaisella. Sinisellä merkitty 5,5 km mittainen Mäyränkierros kulkee polkujen lisäksi myös metsäteitä pitkin, ja kierrokselta voi poiketa pistoreittiä pitkin Soimalammen laavulla.

Pistoreittinä Lintuniemen kautta Joutseniemen kärkeen, joka on tämän päiväisen matkani kohde. Lintuniemen taukopaikalta johtaa kaksi polkua Joutsniemeen. Harjun päällä olevalla polulta puiden lomasta avautuvat kauniin maisemat Keskisienvedelle ja Sorsanselälle. Toinen polku puikkelehtii lähes koko matkan Sorsanselän rantamaisemissa. Päiväretkelleni pituutta tulee edestakaisin noin seitsemän kilometriä.

Muistojani sanoin ja kuvin näkemistäni luontomaisemista ja ihmiskohtaamisia päiväreissun aikana. Retkipäiväni aikana oli täysin sininen taivas, aurinko porotti täydeltä terältä ja lämpötila oli noin 29-31 astetta. Tunnustan, että aika helteinen ja tyyni sää patikoida suojaisan metsän siimeksessä. Itikat eivätkä paarmat häirinneet päivän aikana.

Puiston opasteet ovat selkeät

Lähtöpaikalta pienen matkan päässä on kansallispuiston vuokrattavia kajakkeja/kanootteja. Tarkempia tietoja kansallispuiston esitteestä

Kangasmaitikka on puoliloinen. Se yhteytää omillakin lehdillään, mutta imee osan vedestä ja ravinteista jonkin toisen kasvin juuresta.
Reittimerkinnät ovat myös polun varrella puissa hyvät – ei pääse eksymään harhapoluille
Sorsanselän pieni lahukka pistää syvälle polun varteen
Polun varrella oleva levähdyspaikka
Pieni, reunoilta soistuva lampi, pieni tuulenvire heiluttaa tupasvillan kukintoja
Vanhoja palokantoja törröttää siellä täällä

Nuotio- ja laavupaikat

Kun valmistelin kansallispuistoon lähtöä, mielessä oli ensimmäisenä taukopaikka.Ei niinkään se makkaran vain nuotion savun tuoksu.  Mutta lähes koko kesä on ollut metsäpalovaroitus. Hassua, mutta saapuessani taukopaikalle, ei tuoksunut nuotio, ei saanut paistaa makkaraa ja eikä lämmintä leipää – juuri se hetki tuntui ihan ”tylsältä” ei saanutkaan sitä lämmintä ruisleipää eikä nuotiomakkaraa – koska siihen on tottunut kansallispuistoissa ja luontopoluilla. Leivonmäen nuotiopaikat ja laavut olivat hyväkuntoisia ja siistejä.

Lintuniemen levähdyspaikalla laavun kahta puoli oli mahtava kivijono muistona ajoilta, kun järven aallot loiskivat muutaman metrin nykyistä ylempänä.

Lasten ja aikuisten riemullisia vesitouhua kesähelteessä. Tapasin Lintuniemessä sisarukset, joille kansallispuiston maisemat ja kesäiset uimapaikat ovat tuttuja omasta lapsuudesta – lasten kanssa täällä vieraillessa, on kuin eläisi samalla omaa lapsuuttaan uudelleen ja uudelleen
Lintuniemen vessarakennus
Joutsniemen levähdyspaikka

Joutsniemeä kohti

Kun Keski-Suomen alueelle ilmestyivät ensimmäiset eränkävijät, he rakensivat majansa ja  kala-aittansa eräteiden varsille. Eräkaudella Suur-Sysmän eräalueeseen kuulunut Rutajärvi on ollut Leivonmäellä sijainneiden eräsijojen keskuspaikka. Eräkauden perintö on säilynyt nykypäiviin asti mm. paikkojen nimissä. Kansallispuistossa sijaitsevan Joutsniemen nimi ei viittaa joutseniin, vaan todennäköisimmin kyseessä on vanhajousi- eli joutsi-alkuinen eränimi.

Opasteen kohdalta oikealla erkanee Joutsiniemen kärkeen vievä vievä pollku ja suoraan viemä johtaa harjun päällä kulkevalla polulle. Joutsniemen laavulle noin kilometri ja niemen kaukaisimpaan kärkeen toinen mokoma. Niemennokan uintimatkalle kertyy edestakaisin hieman reipas kaksi kilometriä.

Mistä harjut ovat syntyneet

Viimeisen jääkauden jälkeen myös tämä alue vapautui jääpeitteestä. Jään alla ja railoissa virtasi sulamisvettä, joka kuljetti maa-ainekset mukanaan. Heinoin maa-aines kulkeutui kauimmaksi. Hiekka ja sora kerrostui joen suulle harjuksi. Harju piteni sitä mukaan, kun jään reuna perääntyi kohti luodetta.

Keskinenvesi pilkottaa männikön takaa
Alhaalla Sorsanselän rannan tuntumassa kulkee noin kilometrin mittainen polku Joutsniemeen
Keskinenvesi

Vesijättömaa

Suurin osa Rutajärven lähes kahdestasadasta saaresta ja luodosta on syntynyt muinoin järven pinnan laskujen yhteydessä. Polun varrella on muutamia säännönmukaisia, neliskulmaisia kiviröykkiöitä, jotka kasattiin merkiksi vesijättömaasta.

Muinainen vesijättömaan sijaintimerkki
Sorsanselän karikkosaari
Sorsanselän puoleista hiekkarantaa
Harjun päällä kulkeva polku on korkealla harjun päällä

Pirunpelto

Pirunpelto on kansanomaisesti sanottuna on laaja kivikko, joka on sijainnut muinaisella rannalla. Vesi on huuhdellut maa-aineita pois ja jäljelle on jäänyt vain karu kivikko.

Vanhan uskomuksen  mukaan pirunpelto on syntynyt, kun piru on viskellyt kivet sinne sioilleen. Vain piru kykenisi kyntämään niin kivisen pellon.

Takuuvarmasti tämä Sorsaselän rantamaisemissa oleva pirunpelto on kansallispuiston vaikein paikka kulkea – nyt se pitää kokea, niin harvoin pääsee pirunpeltoa kävelemään. Onneksi alue ei ole laaja ja vierustalle alkaa syntyä jalkojen tallaama polku.

Luonnontaideteos vaikuttaa ”käärmeen pesältä”.  Melko luontaisen paikan taideteos on paikakseen valinnut itselleen pirunpellon viereltä

Kesän hellejakso on koetellut patikoijia, mutta kukaan ei päivän aikana asiaa valittanut. Tämän kesän pitkän hellejakson vuoksi niin marja- kuin sienisato jäänee edellisiä vuosia heikommaksi – kovin olivat sienet ja mustikat ruppoisia.

Lapsiperheiden, nuorten ja keski-ikäisten kävijöiden on viimeisen reilun vuoden aikana kasvanut kansallispuistoissa ja luontopoluilla.  Päivän aikana tapasin ihmisiä keskisuomalaisia ihmisiä. Taukopaikoilla tapasin ihmisiä, jotka olivat kotoisin Etelä-Suomesta, Savosta, Pohjois-Karjalasta, Kaakkois-Suomesta sekä Lapista. Patikointi koronan aikaan on koettu varsin turvalliseksi. Samanaikaisesti omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on noussut arvoonsa.

Harjulahti

Päivän patikointi Lintuniemessä ja Joutsniemessä on pulkassaan. Vaihdan ajokamppeet  Selänpohjan parkkipaikalla.  Motoristin tyypilliseen tapaan en poistu suorinta tietä Rutalahden kautta Jyväskylään.

Selänpohjasta tielle 6184  etelään ja sitten tietä 16653 kohti Leivonmäkeä. Pienen tovin kuluttua järvimaisema ja hiekkaranta pilkottavat vasemmalla.

Harjulahdessa on Joutsan kaupungin ylläpitämä suuri parkkipaikka, vessat ja uimaranta. Pyörä parkkiin ja minä pulahdan lämpimään veteen — nautin kesästä.

Sorsapoikue uiskentelee pitkin rantaviivaa järjestäen rantaviivan tuntumassa istuskelevalle pariskunnalle ja minulle idyllisen luontonäytelmän. Voiko päivän patikkareissu paremmin päättyä?

Suosittelen vierailua Leivonmäen kansallispuistoon

Olen käynyt Leivonmäen kansallispuistossa neljä eri kertaa, kesällä, syksyllä ja talvella. Kaksi ensimmäistä juuri kansallispuiston perustamisen alla, kerran talvella 2010 ja nyt neljännen kerran. Kauneus on aina katsojan silmissä. Kaikki kansallispuistomme ovat kauniita ja omalla tavallaan myös ”persoonallisia”.

Leivonmäen kansallispuisto tarjoaa retkeilijälle upeita maisemia monipuolisessa maastossa eripituisia vaihtoehtoja. Reitit kulkevat niin metsä, suo kuin järvimaisemissa ja ovat viitoitukseltaan selkeitä. Patikoijien lisäksi alueella on maastopyöräilijöille suunniteltu parinkymmenen kilometrin pituinen reitti, joka on hyvä lisä Leivonmäen kansallispuiston ohjattuihin reitteihin.

Suosittelen retkeä Leivonmäen kansallispuistoon, olipa vuoden aika mikä hyvänsä. Patikoimaan!

Valokuvat ja teksti © Jorma Ursin

Lähdeaineisto: Leivonmäen kansallispuisto, Metsähallitus, Wikipedia, haastattelut