Porla on Lohjan kaupungissa alue, joka on kulttuurihistoriallisesti, maisemallisesti ja ihmisten vapaa-ajan vieton ydin. Kaupungin supersatsaus keväällä 2024 esteetön uimaramppi.

Uimaramppi on tarkoitettu pyörätuoleilla liikkuville uimareille. Ramppi lähtee laiturille tulevalta asfaltilta jatkuen rannan suuntaisesti muutaman metrin järveen. Kaiteellisen laiturin tukirakenteet ovat metallia ja päällyste betonia.

Kala-altaiden parannustyöt ovat luoneet entistä paremmat olosuhteen vesilintujen perintäalueena. Paikkaa voi hyvällä syyllä sanoa paratiisiksi, missä ihmisen ja lintujen tarpeet kohtaavat aivan Lohjan kaupungin keskustassa.

Nokikana kävelyllä väistellen ulkoilupolulla liikkuvia ihmisiä. Esimerkki kuinka samaa polkua käyttävät ihmiset ja linnut kaikessa rauhassa

Kädentaitoja opettelemassa

“Mitä silmä näkee, sen sielu ja käsi kuvittaa taulunpohjaan”. Porlan kala-altailla käydessäni tapasin Hiiden Opiston kuvataiteen kurssilaiset kala-altaiden alueella kaksipäiväisellä maalauskurssilla opettajansa johdolla. Kurssilaiset olivat levittäytyneet eri puolille opettajan kiertäessä kurssilaisten luona.

Hiiden opisto on vapaata sivistyötä tarjoava aikuisoppilaitos Länsi-Uudellamaalla. Lohja toimii isäntäkuntana ja muita mukana olevia kuntia ovat Siuntio ja Vihti

Sain kurssilaisilta luvan ikuistaa tapahtuman. Setissä olevat taulukuvat ovat vielä keskeneräisiä. Kurssi on kaksipäiväinen. Kiitokseni opettajalle ja kurssilaisille yhteistyötä ja Lohjan nähtävyysvienkeistä.

Kuvakooste ensimmäiseltä päivältä.

Opettajan ohjauksella käytiin intensiivistä keskustelua maalaustyön aikana

Viimeistely on hieman kesken, mutta kauniilta näyttää jo nyt

Ko. kurssipäivä on päätöksessä, tavarat kasaan ja seuraavana päivänä jatketaan

Kala-altaista lintujen pesimäalueeksi

Kala-altaista on jäljellä pieni parvi kultanäynävää. Ainutlaatuiseksi tämän alueen tekee se, että vesilinnut pesivät ja kasvattavat poikasensa vanhoissa kala-altaissa ”ihmiskäden ulottuvissa”, linnut tuovat poikasensa varsin lähelle ihmisiä ja nousevat poluille tervehtimään ohikulkevia ihmisiä.

Kanadanhanhi 

Kanadanhanhi (Branta canadensis) ei kuulu Suomen luonnon alkuperäislajistoon vaan on ns. vieraslajina esiintyvä hanhilaji. Alkuperäislajina sitä tavataan Pohjois-Amerikassa. Kanadanhanhi ei juurikaan pelkää ihmistä. Se puolustaa reviiriään aggressiivisesti. Kanadanhanhen suuresta koosta johtuen sen lento näyttää suhteellisen hitaalta ja rauhalliselta.

”Rouske” kuulu, kun hanhen poikanen popsii tuoretta heinää
Ruokailun jälkeen emot opettavat poikaset juomaan oikealla tavalla

Nokikana

Nokikana (Fulica antra) rantakanoihin kuuluva harmahtavanmusta, mutta sen nokka ja otsakilpi ovat valkoiset. Nokikana on muodoltaan pyöreä. Jalat kiinnittyvät vartalon painopisteen taakse, mikä tekee nokikanan juoksemisesta hoippuvaa. Untuvikot ovat mustia, ja niiden päässä on punaista ja sinistä sekä kaulassa keltaista väriä. Nuori lintu on vaaleampi kuin vanha, ja sen nokka on harmaa. Molemmat sukupuolet ovat saman näköisiä. Suomessa luokitellaan elinvoimaiseksi, mutta väheneväksi

Emo ja kaksi untuvikkoa pesällä
Emo opettaa poikasilleen hyvän ruuan saloja.

Nokikana jalat

Nokikanan varpaat ovat levinneet liuskemaisiksi, mikä auttaa kävelemistä vesikasvien päällä. Rehellisesti sanottuna varpaat näyttävät jopa huvittavalta. Nokikana ei ole hyvä uimari ja siksi se nykii hassunnäköisesti kaulaansa uidessaan. Se sukeltaa ruokansa. 

“0len nuori poikanen. Minulla on jo aika isot jalat. Näkisittepä emoni jalat?
Aikuisen nokikanan jalat näyttävät vähän huvittavalta, mutta ne auttavat kävelyä vesikasvien päällä

Haapana

Haapana (Mareca penelope) on keskikokoinen, puolisukeltaja, pyöreäpäinen, ohut- ja lyhyt kaulainen sorsalintu. Pesä on useimmiten metsässä pensaan alla, varvikossa ja kasvillisuuden kätkössä. Pesä on vuorattu höyhenillä ja untuvilla. Nokka on lyhyt. Poikaset ovat ”ns pesäpakolaisia” etsien jo pieninä ruokansa itse. Haapana kuuluu riistalintuihin. Rauhoitettu metsästyskauden ulkopuolella. Uhanalaisuusluokitus: vaarantunut.

Haapana ja neljä kesän poikastakeihästy

Sudenkorennot

Sudenkorennot ovat hyönteisten lahko, johon kuuluu yli 5 700 lajia. Ne jaetaan hentokorentoihin ja aitosudenkorentoihin. Sudenkorennot ovat viekkeliä ja taitavia lentäjiä. Ne elävät vesistöjen äärillä ja syövät muita hyönteisiä.

Sudenkorennot ovat värityksellään kirkkaan- tai metallinsävyisi. Värimuodot vaihtelevat llajin sisällä ja mahdollisesti sukupuolet ovat joskus erivärisiä (seksusaalifondoristmi). Keskiruumissa on kaksi paria siipiä. Siipiparit ovat suuret, kalvomaiset ja tiheään verkkosuoniset. Porla hyvä lajistonsa puolesta lajistonsa hyvä paikka sudenkorentojen seuraamiselle.

Punatytönkorentojen parittelu

Punatytönkorennon (Pyrrhosoma nymphula) parittelu

Keihästytönkorennon parittelu

Keihästytönkorennon parittelun loputtua uros voi pitää kiinni naaraasta se laskiessa munat veteen lehden alle. Uros väriltään sininen ja naaras vihreä

Isolampikorento

Isolampikorento (Leucorrhinia rubicunda) aloittaa lentonsa toukokuun alussa ja on yksi kesän ensimmäisistä lajeista. Koiras on musta voimakkain punaisin kuvioin. Takaruumiin 7. jaokkeen täplä leveä, ylettyen reilusti jaokkeen puolivälin alapuolelle. Naaras (ja nuori) on kuvioinneiltaan koirasmainen, mutta punainen on korvautunut keltaisella värillä.

Heinäkuun puolivälin jälkeen tavataan enää vain yksittäisiä yksilöitä

Mustakurkku-uikku

Murstakurkku-uikku (Podiceps auritus) koiras ja naaras ovat samannäköisiä. Mustakurkku-uikulla on tulipunaiset silmät ja pieni musta nokka. Pienikokoinen, hyvin värikäs lintu. Mustakurkku-uikku on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi (Birdlife).

Suomen pesimäkanta on noin 2/3 koko EU:n alueen pesimäkannasta.

Kultasäyne

Kala-altaassa uiskentee pieni parvi kultasäyneitä. Luonnossa kultasäyneet ovat harvinaisia. Kultasäyne on kovin ruotoinen eikä – ”mielestäni jo yksin sen vuoksi ole hyvä ruokakala”. Suomessa särkikalojen lahkoon kuuluvat mm lahna, pasuri, salakka, särki, säyne.

Luonnossa kultasäyneet ovat harvinaisia

Kalastusmestarin asunto

Asunto on rakennettu vuonna 1921. Asuntorakennus lienee ainoa Porlan alkuperäisessä muodossaan säilynyt rakennuksista

Laguksen polku

Porlan vanhan metsän läpi vanha vesijohtolinja, jota pitkin Porlan alueelle johdettiin pohjavettä Ojamon Myllylammen lähdealueelta vuodesta 1928. Polun järven puoleisella sivulla näkyvät kaivuujäljet soranotosta, kun lammikkoaluetta rakennettiin.

Polun varrella näkyvät navetan perustukset ja vanhoja betonimunkkeja, joilla ohjattiin vettä eri lammikoihin.

Rantaraitti

Porla on suosittu kävelykohde. Alueen ranta on osa rantaraitin linjausta. Myllärinkadun ja Liessaarenkadun väliin rakennettiin raitti 1991.

Porlan altaiden kohdalla raitti toteutettiin 1,5 m leveänä ja valaisemattomana

Lehtoalue

Rantaraitin päässä sijaitsee kooltaan noin 1.1.ha lehto kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Porlan lehto on viimeisiä jäänteitä Ojamon lähteiköistä, joiden kasvillisuus on ainutkertaista. Lehtoalue on nimetty valtakunnallisesti merkittäväksi suojelukohteeksi.

Tiheä kasvusto estää valon pääsyn alakerroksiin aurinkoisellakin säällä
Rannan puoleista lehtoa
Valkovuokko, Anemone nemorosa

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Valokuvat ja teksti © Jorma Ursin. Kuvien käyttö ilman lupaani kielletty. Jos haluat käyttää kuviani, ota minuun yhteyttä. Yhteystietoni löydät yhteystiedot sivulta.

Lähdeaineisto: Porlan perhepuiston yleissuunnitelma 29.10.10, Wikipedia, alueopasteet, Lohjan kaupunki/porla

SEURAA INSTAGRAMISSA: