Suuntaan La Serranía de Ronda vuoriston eteläpuolella sijaitsevaan pieneen Benahavísin vuoristokylään ihastelemaan patikkapolkuja, eksoottisia jokilaaksoja kristallinkirkkaine jokineen ja vesialtaineen sekä vuoristomaisemia.

Kasvillisuus on tyypillistä vuoristoalueen pensaita, kastanjoita, oliivipuita, mäntyjä, korkkitammia.

Alueella risteävät kolme La Serranía de Ronda-vuorilta alkunsa saavaa jokea; Rio Guadalmina, Rio Guadalmansa ja Rio Guadaiza.

Tuttavani ovat kehuneet Benahavísin puusillan polkua, joka vaikeusasteeltaan helppo ja sopii lapsiperheille sekä ikääntyneimmillekin.

Benahavísin kylän läheisyydessä sijaitsee kesäinen elämyspaikka, Charca de las Mozas, Nuorten tyttöjen lätäkkö. Siellä hypitään kallioilta veteen, kahlataan puolisukelluksissa kastelemassa vaatteita, lasketaan pari metriä pitkiä kallioon hiotuneita liukumäkiä alas veteen ja nautitaan auringosta kuumilla kallioilla. Palataan jokielämyksiin myöhemmin –  mutta ensin kierrän jokilaakson puusillan polun kuivin jaloin.

Luonnonvihreä reitti.

Luonnonvihreä Guadalmina-joen patikkapolku sijaitsee noin 50 minuutin ajomatkan päässä Fuengirolasta. Aloita A7 tietä Marbellan suuntaan, kunnes Benahavísin liittymästä A 7175 kohti valkoista Ermita Virgen del Rosarion kappelia ja parkkipaikkaa.

Ermita Virgen del Rosarion kappeli

Auto parkkiin ja menoksi kappelin editse kohti ruskeaa puusiltaa ja polun alkua.

Kallion päällä näkyy juoksutusojan pää. Kalliokumpare ja vesilätäkkö: olisitko valmis hyppäämään kalliolta lätäkköön?

Kasteluojan viertä kulkemaan

Sillan jälkeen noustaan siksakkia sorapolkua ylös pari sataa metriä. Siinä ne nousut sitten olivatkin. Vehmas luonto kahta puolta patikkapolkua.

Vesi virtaa hiljalleen. Kovapintainen polku on helppo ja joutuisa kävellä.
Pienet ja hennot kasvilaikut piristivät kummasta silmää.

Paikka paikoin ojan päällä on metalliritilästä valmistettu kansi, jonka päällä matkaa taitetaan. Rinnepaikoilla polun vieressä on metallista tai pyöreästä puusta tehdyt suojakaiteet estämään horjahtamisen polulta.

Kasteluoja, acequia on kastelujärjestelmä, joka on johtaa vettä hedelmätarhojen, istutusten ja maatalouden kasteluun. Ojan pohjan pienen pienellä kaltevuuden säädöllä estetään virtauksen häviäminen. Vesi ohjataan pienten sulkuporttien ja juoksutustasojen avulla säilytysaltaaseen ja osa putoaa ”pienenä koskena” alas jokeen. Itseasiassa kasteluoja, virtauksen ohjaus ja sulkuportit ovat  muinainen arabien insinööritaidon näyte.

Patikointi on suosittu liikuntalaji eikä siihen tarvita erikoisvarusteita. Matkan pituutta ja vauhtia säädellen patikointi viehättää niin aloittavaa tallustajaa kuin kovakuntoista kulkijaa. Patikointi luonnossa kohottaa sekä kuntoa että mielialaa.

Lepotauot antavat oman nautintonsa. Tämän espanjalaisperheen rupattelu kuului kauas.

Matka jatkuu. Polun vieressä on kallioseinämä. Silmäkulmassani havaitsin pientä liikettä; sisiliskohan se siinä. Tuolla on toinen, kolmas, neljäs…..Kallioseinällä oli kymmeniä sisiliskoja paistattelemasta päivää.

Alkumatkan yksi patikkapolun tyypillisistä piirteistä on vehmas ja runsas kasvillisuus. Maisemat eivät avaudu vuoristoon juurikaan ennen tätä kohtaa.

Englantilaispariskunta ja takana häämöttävä vuoristo.

Näköalapaikalta avautuvat esteettömät vuoristoon sekä Välimerelle yli golf-kentän.

Ulkomaalaiset sijoittavat luontomaiseen ympäristöön rakennettaviin asuntoihin ja golf-keskuksiin.

Polun varrella on opasteita, joissa kerrotaan alueella kasveista. Pihakistuksen pensaita on runsaasti kuivilla ja kallioisilla paikoilla. Sen kukat ovat lautasmaiset, usein viisiterälehtiset kukinnot ja lehdet ovat ”pihkamaiset”.

Kukassa vilisee hyönteisiä kuin autoja espanjalaisessa liikenneympyrässä.

Korkkitammi

Korkkitammi on yksi alueella kasvavista puista. Ylemmällä rinteellä siellä täällä näkyy pieniä korkkitammiryppäitä. Patikkapolun varressa tammet ovat yksittäisiä ja vanhoja puita.

Puolimatkan kohta

Polun ns. puolimatkassa on Benahavísin kunnan retkeilyohjeet ja säännöt. Jatka edelleen matkaa hiekkaisen parkkipaikan halki. SENDERO-kyltti opastaa alas mäkeä ja tienviertä kunnas sillan jälkeen käännytään alas oikealle. Taas ollaan patikkapolulla. Polku on kova ja hyvä kävellä.

Mölysammakko

Ylhäällä rinteellä juoksutusojan varrella oli useita paikkoja, missä kuului vihersammakoihin kuuluvien mölysammakoiden äänikonsertti.

Kun virtaus on sopivan hidasta ja lätäkössä on kasvillisuutta, siellä nautiskelevat auringosta ja pitivät konserttiaan.

Siellä kutu kiehuu, missä naaraan poskien äänipussit pullottavat
Ikuista muistoja matkalta, Iberianlaukka

Rio Guadalmina ei kuivu

Andalusian aluehallitus päätti 1990-luvun lopulla rakentaa padon vanhan marmorilouhoksen alueelle. Vesien patoamisen seurauksen Rio Guadalmina ei kuivu täysin.

Kuivimpaan aikaan veden määrällä ei pääse kehuskelemaan, mutta joen pohja tarjoaa laajemman alueen liikkumiselle ja luontoihmeiden katselulle.

Taas elämystä rikkaampi. Liikkua omaan tahtiin ja nauttia näköaloista ilman kiirettä. Kävelemistä ei aina tarvitse aina edes ajatella, ihminen vai liikkuu. Etenemisvauhti on joskus hidas, mutta aina liikutaan eteenpäin.

Reppu ja kamera autoon. Nyt tekee rutosti mieli päiväkahvia. Suoraan Benahavísin kylään.

Benahavís, Havisin poika

Arabit perustivat 1100-luvun lopulla Benahavísin. Nimi on arabialaista perua ”Bin al Havis”” ja tarkoittaa ”Havisin poika”. Kylässä asuu hieman yli 7100 asukasta. Ulkomaalaisten osuus on lähes 4500, joista brittejä parisen tuhatta.

Kämmenpohjani hieman kostuivat ajaessani jyrkkiä mäkiä ja puikkelehtiessani kapeilla kaduilla. Suosittelen jättämään autot suosiolla reuna-alueiden parkkipaikoille. Kylästä ja sen keskustasta nauttii enemmän, kun liikkuu jalan.

Kylän kuvakooste

Suosittelen jättämään autot kylän reuna-alueiden parkkipaikoille.
Idyllisiä asuntoja ja ravintoloita
Kapeilta kaduilta löytyy valinnanvaraa pysähtyä ruokailemaan.
Kaunis taiteilijan talo. Espanjalainen muunnelma ranskalaisesta parvekkeesta?

Castillo Montemayrin rauniot

Ensimmäiset kirjalliset viittaukset Montemayorin linnasta ovat peräisin kymmenenneltä vuosisadalta. Se oli strateginen linnoitus, jolla oli tärkeä rooli Al Andalusin arabikuntien välillä. Nyt jäljellä on linnan rapistuneet rauniot.

Maisemat olivat alempaakin nähtynä mahtavat. Taustalla häämöttää Marbellan Sierra Blanca.

Kylän keskustasta matkaa vuorella on reilu 3,5 kilometriä. Viimeinen jyrkkä vuoripätkä pitää kiivetä jalkapatikassa hiekkapolkua. Minusta ei tullut nyt Montemayorin vuorenhuipun valloittajaa.

Parque Torre Leoneras

Palasin takaisin kylään, mistä löysin helpommin saavutettavan keskiaikaisen tornin Avenida Fiscal Luis Portero García varrelta Parque Torre Leoneras-puistossa.

Puistossa liikkui pieni ryhmä. Keskipisteenä oli valkopukuinen linnanneito. Elämysmatkaajan riemua kohotti linnan pihalla esitettävä kuvaussessio, kun linnanneitoa kiikutettiin paikasta toiseen kuvattavaksi.

Pargue Torre Leonaras on puisto, jota ei kannata jättää väliin.

Charca de las Mozas

Palasin takaisin kadulle. Hieraisin silmiäni parikin kertaa. Märkiä retkivaatteita hujan hajan. Kadulla seisoi kaksi raavasta miestä vain pyyheliinat ympärillään.

He kertoivat tehneensä jokipatikoinnin lukuisia kertoja. He käyttävät erikoiskenkiä, koska joen pohjakivet ovat liukkaita. Ennen kuuminta hellettä he käyttävät myös märkäpukua. Uimataito on välttämätöntä. Matkanvarrella on paikkoja, missä laskeutumiseen käytetään köysiä. Uppurointi syvässä vedessä väsyttää. Kalliossa käsillä roikkuminen on välillä ainoa levähdyspaikka. Poikkeuksellinen maisema kalliorotkon keskellä on oma viehätyksensä. Valo ”leikittelee” kallioissa ja se on mahtava spektaakkeli.

Kun kahlatessa tulee kylmä, voi nousta kalliolle auringonpaiseeseen lämmittelemään kuin vaihtolämpöinen konsanaan. Reitti on liian raskas lapsille, mutta Charca de las Mozasissa on lätäköitä ja pieniä altaita, jotka sopivat myös lapsiperheille vapaa-ajan viettoon ja auringonottoon.

Toinen kaveruksista painotti, että turvallisuus ja  järki on pidettävä mielessä: jos tapaturma sattuu rotkossa, pelastusolosuhteet ovat myös vaikeat. Uskon käymämme keskustelun perusteella, että kaverukset eivät halunneet pelotella, vaan olla realisteja. Kaveruksista hehkui ulospäin patikointielämys.

Sanoin blogini alussa palaavani ”elämyspatikointiin”. En kuvitellut Benahavísiin mennessäni uittavani edes varpaitani. Uteliasuuteni oli kuitenkin tapissaan, joten halusin nähdä vilauksen tästä mystisestä paikasta.

Pieni pätkä liikenneympyrän ohi A 7175 tietä. Syvällä laaksossa oli kaipaamani allas ja kalliot. Neljä nuorta olivat ottamassa aurinkoa.

Harrastin ”huutokeskustelua” heidän kanssaan. Sain suostuteltua toisen miehistä hyppäämään kalliolta lätäkköön. Mies kapusi kalliota ylöspäin. Hän nosti peukalonsa pystyyn, käänsi selkänsä ja ponnisti. Mies pyöri keränä ilmassa ja plumps, Lätäkön vesi roiskuu ja viimein miehen pää nousee pinnalle. Huh!

Kalliohypyt alas vesisyvänteisiin vaati uhkarohkeutta, mutta myös tervettä järkeä.

Tapaamieni jokipatikoijien viimeisin neuvo oli, että jokipatikointi on juttu, johon ei kannata rynnätä suin päin. Charca de las Mozas on netissä hyvää sekä espanjan että englanninkielistä informaatiota. Kannattaa tutustua etukäteen.

Minulla oli fiilis, että olin tehnyt Benahavísin eli Havísin pojan kanssa sinunkaupat: valkoinen kylä, puusillan lenkki, kurkistus vuorelta alas ja elämysaltaan näkeminen.

Näkemäni ja kokemani perusteella en luonnehtisi nykyisellään Benahavísista tyypilliseksi arabien aikaiseksi valkoiseksi kyläksi. Benahavísin kuntapäättäjät ovat tehneet patikoinnista, melonnasta, vapaa-ajan vietosta, golfista sekä extreme-seikkailuista modernin vetonaulan. Elämyskokemusten lisäksi ei parane unohtaa keskustan idyllisyyttä, viihtyisiä ravintoloita eikä herkullisia ruokia. Benahavís on tunnettu myös hyvästä ruuasta.

Teksti ja kuvat © Jorma Ursin

Benahavísin kunnan esitteet, haastattelu