Kesäkuussa kesäpäivänseisauksen tienoilla vietetään juhannusta, valon ja keskikesän juhlaa, johon liittyy vanhastaan erilaisia uskomuksia, taikoja ja perinteitä, kuten juhannuskokko ja -tanssit, mökkeily, ruokaherkut sekä yhdessäolo. Saimme kutsun Tuohirantaan Kynsiveden rannalle nauttimaan rosvonpaistia ja viettämään juhannusaattoa.

Juhannusta vietetään tyypillisesti kesäisessä säässä päivälämpötilan vaihdellessa +20 asteen molemmin puolin. Juhannussää on kuitenkin vuosittain vaihtelevaa. Nyt juhannuksena 2018 sade ropisee vesimittariin ja keskisessä Suomessa + 15 asteen lämpötila jäähaaveeksi.

Valkoisia ruusuja ja tuoksuja

Hellerajakin menee rikki, kun on mennäkseen. Ilmatieteenlaitoksen tilastollinen tosiasia on, että 2000-luvun aikana ei ole ollut yhtään juhannusta, jolloin helleraja olisi mennyt laajoilla alueilla rikki, vaan hellerajan ylitykset ovat olleet vain pieniä alueellisia ylityksiä. Hyvä niinkin.

Juhannusruusun, rakastetuimman ruusumme tuoksu kuuluu erottamattomasti suomalaiseen kesään, mutta nyt se oli lämpimään toukokuun seurauksena jo kukkinut.  Tienvarsia somisti edelleen kaunismuotoinen kurtturuusu, jonka kerrotut, näyttävät kukat tuoksuvat hyvälle ja houkuttelivat myös pölyttäjiä liikkeelle, kun oli pienikin hetki poutaa ja aurinkoa.

Matkamme Jyväskylästä kohti Kynsiveden rantamaisemia sujui letkeästi väliin sateessa ja väliin poutaisessa säässä. Hiekkapohjaiset sivutiet olivat märkiä ja liukkaita. Perillä.

Ruokaa on kypsennetty maakuopassa iät ja ajat. Milloin nimitys ”rosvonpaisti” on tullut käyttöön ei tiedetä, mutta suuri merkitys lienee ollut Veikko Huovisen vuonna 1970 ilmestyneellä Lampaansyöjät-romaanilla.

Rantamaisemissa on tulitiilistä tehty rosvonpaistipesä. Vettä oli satanut useampana päivänä ja maa oli kylmä ja märkä. Olosuhteet paistin valmistamiseen olivat haasteelliset.

Nuotion ja paistopesän päällä oli kattopeltilevy sateensuojana. Hannu totesi vilkaistuaan lämpömittariin, että oikean kypsyyden varmistamiseksi hiilloksen päälle on tehtävä pieni tuli – minijuhannuskokko.

Olimme eläytyneet kivikauden metsästäjien tunnelmaan tehdessämme pienen tulen hiekan ja hiilien päälle. Pieni sade ei haitannut tunnelmaamme.

Liisa-rouva kutsu alkuruualle keskeytti ajatuksemme. Alkuruuan ehdoton herkku oli Liisan silli-kukkakaali-retiisisalaatti uusien perunoiden ja tillin kanssa. Ruokajuomista erityisesti mieleeni jäi viinimarjapensaan lehdistä valmistettu mehu.

Hyvien raaka-aineiden arvostus

Seurustelumme lomassa Hannu piipahti tarkastamaan paistin kypsymistä. Paistopussiin oli laitettu lihalämpömittari, joka näytti, että illan H-hetki oli koittanut – nyytit esille maan povesta.

Pienen nuotion edelleen palaessa Hannu raotti tämänkertaisen rosvonpaistin salaisuuksia:

kaksi paistopussia, joiden pohjalla oli kuutioitua keräkaalia, kukkakaalia, parsakaalia, porkkanaa, pataattia, lanttua, palsternakkaa, sipulia ja sipulin varsia, purjoa, paprikaa, kesäkurpitsaa, valkosipulia sekä pieni mieto chili.

 Toisessa pussissa oli marinoitu possunkasler ja toisessa karitsa. Juuresten päälle loraus oliiviöljyä ja mausteeksi suolaa, mustapippuria, timjamia, perunamaustetta ja yrttimausteseosta. Paistopussien päälle paksufolio, märät sanomalehdet sekä metalliverkko käsittelyn helpottamiseksi.

Jännitys on käsin kosketeltava hiekkaisia nyyttejä nostettaessa maan povesta.

Hitaasti hyvä tulee

Kun paistopussia rapisteltiin auki, ilmoille nouseva tuoksu kirvoitti ihastuneita huudahduksia ja vesikin herahti kielelle. Juureksista ja paistilihoista oli tullut mehukkaita. Paistiliemen voi hyödyntää kastikkeena tai myöhemmin myös keiton pohjana.

Rosvonpaistinteko ei ole mitään rakettitiedettä, vaan oikeaa slow foodia. Hiillospuiden sytyttämisestä oli kulunut kutakuinkin kymmenen tuntia siihen, kun paistomestari avasi paistopussin ja leikkasi paistilihan ensimmäiset siivut.

Rosvopaisti oli tämän juhannuksen ruokapöytämme todellinen ”kunkku” haastavista valmistusolosuhteista huolimatta. Ruokailu jälkiruokineen kesti kolmisen tuntia eikä kiire hätyytellyt yhdessäoloamme.

Hieman jälkeen klo 20 poislähtöä tehdessämme jäin miettimään tätä juhannusaattoa ystäviemme vieraana: vierailu ei ole pelkkää mökkeilyä, vaan siinä heijastui läheinen luontosuhde sekä vieraanvaraisuus, josta olemme kiitollisia.

Notkealantioisia tanssitaitureita ja juhannustulia

Tuohirannasta suuntasimme Hankasalmelle Hangan Lavalle, joka sijaitsee luonnonkauniin Pirttiherttu-järven rannalla. Tanssipaikka on perinteinen tarjoten lavaromantiikkaa ja tanssimisen riemua toukokuusta elokuulle. Esiintyjät ovat Suomen parhaimmistoa. Juhannukseen kuuluu myös kokko, mikäli sää sen mahdollistaa tai kuten nyt – että se saadaan yleensä syttymään.

Mennessämme tanssilavalle lattialle levitettiin ”kengänliukastusta”. Siitä se sitten lähti. Silmäilin ohi liitäviä tanssijoita ja panin merkille erityisen hyvin tanssivat miehet, jotka ottivat hyvän vartalokontaktin ja tanssiasennon, liuttivat askeleita musiikkia tulkitessaan sekä pyörittivät daamejaan kunnolla.

Naistenhaku oli ja meni. Janne Tulkin aloittaessa repäisevällä tangolla lavan kahta puolta olevista ovista vyöryi sisään mieslauma. Miehet olivatkin olleet ravintolassa Pepsiä juomassa.

Tunnelmat tiivistyi parketilla. Kaikki notkealantioiset tanssitaiturit liitelivät ympäri parkettia.

Hieman jälkeen kello 22 tanssisaliin kulkeutui savun hajua järjestäjien yrittäessä sytyttää ja saada myös läpimärkä juhannuskokko palamaan.

Jyväskylästä vehmaiden maalaismaisemien kautta Tuohirantaan Kynsiveden rantaan nauttimaan rosvonpaistia ystävien luona. Illansuussa Pirttiherttu-järven rannalle juhannustansseihin. Vuorokausi vaihtui sateessa. Hiipuvaa juhannuskokkoa katsellessa mieleeni nousi fiilis, että olimme viettäneen todellisen valon ja keskikesän juhlan.

 

Teksti ja kuvat © Jorma Ursin

Lähdeaineisto:

Liisa ja Hannu

Ilmatieteen laitos

 

Liisan silli- kukkakaali-retiisisalatti

1 pkt (150 g) 2 ruodotonta sillifilettä

1 pieni kukkakaali (n. 400 g)

1 nippu retiisiä (200 g)

2 punasipulia varsineen

2 prk (a 150 g) ranskankermaa (ei kevyt)

1 rkl dijonsinappia

1 rkl hunajaa

½ tl mustapippuria myllystä

keitettyjä uusia perunoita

tilliä