Mijasin rannikkokaupunki sijaitsee Aurinkorannikolla Andalusian autonomisella alueella. Kaupungin eteläistä osaa kutsutaan nimellä Mijas Costa. Siihen kuuluvat Calahonda ja La Cala de Mijas. Alueella on 12 kilometriä upeaa rantaviivaa ja loma-asuntoja. Se on erityisesti lapsiperheiden suosimaa aluetta. Las Lagunas on taas väestöllinen, taloudellinen keskus. vilkas asuin- ja liikealue Fuengirolan rajalla.

Neljäs kaupungin alueista on Mijas Pueblo, jonka historia ulottuu esihistorialliseen aikaan. Valkoinen ja omaleimainen Mijas Pueblon kylä sijaitsee runsaan 400 metrin korkeudessa meren pinnasta. Sen taustalla komeilee 1150 metriä korkea Sierra de Mijas. Kylän yläpuolella Coinin tien varrella sijaitsee näköalapaikka Mirador de Mijas Pueblo. Sieltä avautuu koko Mijaksen kylä komeudessaan. Kirkkaina päivinä tasanteelta voi nähdä Aurinkorannikon lisäksi Gibralttarin ja Marokon rannikkoa.

Kylän vanhin osa kapeine katuineen ja portaineen on arabiajoilta. Valkoisiksi kalkittujen talojen sisäpihat ovat kuin suoraan Marokosta. Runsaan 750 vuotisen maurivallan aikana muslimit antoivat kyläläisten pitää omaisuutensa, tapansa ja uskontonsa vaihtokauppana ”veroina” tuloista ja viljellystä sadosta.

Mijasin kylään tullaan yleensä Fuengirolasta lähtevän mutkittelevan tien kautta. Tien varrella kukat, puut ja pensaat kukkivat ympäri vuoden. Kylän lähellä oleva liikenneympyrä toivottaa vierailijat tervetulleeksi historiallis-taiteellisen kylään.

Mijas Pueblo julistettiin vuonna 1969 historiallis-taiteelliseksi kyläksi. Sen idyllisyys, rentotunnelma ja pikkuputiikit houkuttelevat lukuisia turisteja ympäri vuoden. Kylä on inspiroinut kauneudelleen myös lukuisia taiteilijoita ja kirjailijoita.

Plaza Virgen de la Peña – Keskusaukio – on keskellä kylää. Aukion vieressä sijaitsee monikerroksinen pysäköintitalo (pvämaksu 1 é), turistineuvonta, näköalatasanne. Keskustautiota reunustavat lahjatavarakaupat ja ravintolat sekä kahvilat.

Keskusaukiolle johtavan kadun varrelle komeilee Casa Consistorial, kaupungintalo, arkkitehti Antonio Herrazuelan suunnittelema ja vuonna 1987 käyttöönotettu kaupungintalo.

Keskusaukiolla järjestetään keskiviikkoisin kello 12.00-13.00 flamencoshow (säävaraus). Esitys on maksuton ja yleisölle tarjotaan lasillinen Málaga-viiniä. Heinä- ja elokuussa esityksistä on mahdollista nauttia myös illalla klo. 21.30. Kesäkuukausina Mijas tarjoaa paljon erilaisia tapahtumia, joista kiinnostuneiden kannattaa ottaa etukäteen selvää.

Mayan Monkey-nimi viittaa siihen, että mayat havaitsivat jo 3000 vuotta sitten apinoiden syövän kaakaopapuja ja aloittivat itse viljellä kaakaopapuja. Maya-intiaanit valmistivat kaakaopavuista nestemäistä juomaa nimeltä xocoatl, johon he lisäsivät myös muun muassa chiliä.

Ennen 1500-luvun alkua Kolumbus, Cortés ja muut Etelä-Amerikan valloittajat ja maailmanmatkaajat tutustuivat ensimmäisinä eurooppalaisina kaakaohon. Ensimmäiset kaakaopavut tuotiin Eurooppaan todennäköisesti vuonna 1544, kun kekchi-intiaanit saapuivat tapaamaan Espanjan kruununprinssiä. Ensimmäinen kaakaolastin tiedetään saapuneen Sevillaan vuonna 1585. Kaakaota käytettiin juomana kunnes 1800-luvun alussa Hollannissa opittiin erottamaan kaakaovoi kaakaopavusta.

Suklaatehtaalla järjestetään 10-15 minuuttia kestäviä tutustumiskäyntejä. Kierroksen aikana kerrotaan suklaan alkuperästä, valmistuksesta ja voit nauttia suklaamaistiaisia. Voit tehdä oman mielesi ja makusi mukaisesti suklaapatukoita kotiin viemiseksi.

Erityisesti tummalla suklaalla on todettu olevan myönteisiä terveysvaikutuksia. Näin kerrotaan – uskoo ken haluaa.

Burro- eli aasitaksit ovat yksi kylän vetonauloista. Turistit pyysivät 1960-luvun alussa aaseilla töistä palaavia työntekijöitä kuvattavaksi tai kuljettamaan heitä aasin selässä. Ansaitut juomarahat usein ylittivät työntekijöiden palkat. Syntyi uusi ammatti. Aasitakseja on nykyään noin 60. Aaseille tehdään vuosittain terveystarkastus. Kylään voi tutustua myös Tuk-Tuk-sähköskoottirin tai hevosen vetämissä rattaissa.

Kylän katujen varsilla on vieri vieressä nahka-, keramiikka-, taide- ja matkamuistomyymälöitä.

Mijasilla on oma alueelle tyypillinen ruokakulttuuri, josta kuuluisimpia ovat mm. valkosipulikeitto, Ccachorreñas (perunaa ja turskaa appelsiinimehussa), Maimones (leipää valkosipulilla ja öljyllä höystettynä) ja heidän oma versionsa tomaattikeitosta. Kahviloita, ravintoloita on paljon ja taatusti kohtuuhintaista juotavaa ja syötävää löytyy joka makuun.

Katujen varret ovat täynnä erilaisia kukkaistutuksia ja –asetelmia. Kylän reuna-alueiden rotkot ja korkeat kallioseinämät kätkevät elämää. Sisiliskojen ja lintujen lisäksi siellä voi bongata vuorikiipeiijöitä.

Keskipäivän jälkeen kapeilla kaduilla kuhisee kansainvälinen turistivirta. Sieltä voi aina bongata aitoa ja ilmeikästä espanjalaisuutta: Avda del Compásin varrella kevätauringossa jäätelöä nauttiva, villapipoinen nainen tai pienen kahvilan omistaja ajatuksiinsa vaipuneena.

Calle San Sebastianin katu on yksi Aurinkorannikon maalauksellisimmista ja valokuvatuimmista kaduista. Pieniä putiikkeja, kahviloita. Katua ylöspäin mentäessä kannattaa poiketa, jollekin sivukadulle. Heti turistivirtojen ulkopuolella voi nähdä aitoa kyläelämää.

Pienen Virgen de la Peña kalliokappelin ilme sekä ulkoa että sisältä on omaperäinen ja yksi kylän ehdottomista vierailukohteista. Paikallisen kansantarinan mukaan kappelin kaivoi karmeliittamunkki 1500 luvun puolivälissä. Myöhemmin kaksi pientä poikaa huomasivat kauniin kyyhkyn istuvan kallionjärkäleen päällä päivästä toiseen. Toinen pojista kertoi tämän muurari-isälleen, joka päätti tutkia kalliota tarkemmin. Muurari huomasi kallion olevan ontto. Hän alkoi kaivaa tietä syvemmälle. Sieltä löytyi uskonnollisia esineitä ja neitsyen kuva. Neitsyt käski muuraria rakentamaan paikalle kappelin.

Mijasin linnoitus rakennettiin keskiajalla buurilais-foinikialaiselta ajanjaksolta peräisin olevien rakennelmien päälle. Siitä on jäljellä ainoastaan yhden tornin jäänteet, jotka entisöitiin muutama vuosi sitten. Sitä ympäröineestä muurista suurin osa on myöhäisempiä jälleenrakennuksia.

Härkätaisteluareena, plaza de toros, on erikoinen ovaalin muotoinen 1900 luvulla käyttöönotettu pieni areena. Ulkoa rakennus on suorakulmainen. Rakennuksessa on härkätaistelumuseo. Areenalla järjestetään show-luonteisia esityksiä. Paikalliset vähän hymyilevät, kun turistit kertovat käyneensä Mijasissa ”oikeassa härkätaistelussa”.

Kun kaupunkikierros on tehty, kaupungin loistelias ja moninainen kuva on hyvin mielessä, kannattaa istahtaa keskusaukion vieressä korkealla kallion rinteessä kulkevalle Avda del Compàsin kadun varteen nauttimaan espanjalaista makuelämystä; churro on espanjalainen uppopaistettu leivonnainen, joka kastetaan paksuun kaakaoseen. Makunautinnon aikana voi tehdä vielä silmäyksen alla levittäytyvälle keskusaukiolle.

Helmi-huhtikuussa Etelä-Espanjassa voi nähdä pörröisen, ”perä perää etenevän toukkaletkan. Letkan ensimmäinen suunnistaa ja vie ”porukkaa” eteenpäin. Jonossa voi olla kymmeniä tai jopa satojen toukkia. Nämä ovat yöperhosen, isokulkuekehrääjän (thaumetopoea pityocampa) toukkia.

Aikuiselle ihmiselle kosketus voi aiheuttaa ihon voimakasta kutinaa ja näppylöitä. Lapset saattavat epähuomiossa tarttua kiinni kiinnostavan näköiseen ”karvajonoon”. Sekä lapsille että eläimille toukkien kosketteleminen tai syöminen voi olla hengenvaarallinen ja vaatii lääkäri- tai sairaalahoitoa. Paras on ennakoiva ohje: katsoa saa, muttei koskea.

Kuvassa oleva toukkajono tuli vastaani Mijasin kylän härkätaisteluareenan WC:n ovella. Liekö ”suunnistajalle” tullut virhe vai vaan hätä vessaan?

Lisäinfo isokulkuetoukasta ja hoito-ohjeet lääkäri Juha Mielikäisen artikkelista:
http://drjuhamielikainen.com/news/varo-isokulkuekehraajan-toukkaa/

Teksti ja kuvat © Jorma Ursin

 

SEURAA INSTAGRAMISSA: