Laulavan mörön polkuverkosto on Sumiaisissa Lohilahden, Syvälahden ja Vihijärven kylien järvimaisemissa, harjanteilla ja metsäisillä kankailla. Laulavan mörön polku on saanut nimensä päätepisteittensä, Laulumäen ja Mörkökorven mukaan. Luontopolulla opasteina ovat Mörköviitat ja punaisella merkityt täplät puissa. Polkureittejä on kaiken kaikkiaan neljä, joiden yhteispituus on 19 km.

Kierrän Laulavan mörön reiteistä ensimmäisenä Kaakkovuoren maisemareitin, jonka näkötornista 17 metriä korkeasta näkötornista avautuvat näkymät lähikyliin ja alueen järville. Toisena kierrän luovuutta käyttäen Keiteleen järvimaiseman Laulumäen korkeimman kohdan kautta alas Ukonselän järven rantamaisemiin.

Kaakkovuoren näkötorni

Tutkittuani Laulavan mörön reittipolkuja, tein oman kahden maisemareitin valinnan. Ensimmäisenä nousen Kaakkovuoren näkötorniin. Ajo-ohje: Sumiaisten tieltä 6450 käännytään Syvälahteen tiellä 16807, jota ajetaan Kangaslammen kohdalle: viitta Kangaslammen leirikeskus. Leirikeskus on Äänekosken ylläpitämä. Osoite: Syvälahdentie 245, 44250 Äänekoski.

Kangaslammen leirikeskus

Kulopalokangas

Leirikeskuksen vierestä ajetaan hiekkatietä Kulopalonkaalle. Matkalla varrella on kaksi isoa suppaa.  Ne ovat merkityt maastomerkein. Suppa on syntynyt, kun jäätikköjokien soran ja hiekan sisään hautautuneet jäälohkareet sulivat pois, Jäälohkareen ympärillä oleva maa-aines romahtaa jyrkäreunaiseksi, leveäksi ja jopa kymmeniä metrejä syviksi painanteiksi.

Suppa

Hörrikkä

Parkkipaikan ja Hörrikän tunnusmerkkinä ovat hakkuuaukea, sähkölinja, alkavat polut. Paikka on saanut nimensä, kun keväällä 1922 Syvälahden koululaiset järjestivät erikoiset hautajaiset. Seurakuntamenoja mukaillen lapset laskivat hautaan puisen nuken, Lotta Hörrikän.

Hautaseppeleessä oli kirjoitettu teksti: ”Ota silakka ja nielaise, oekase koipes ja pierase”. Siitä alkaen kyläläiset alkoivat puhumaan Hörrikästä ja Hörrikänkankaasta. Se on ollut kautta aikain vilkas nuorison kohtaamispaikka. Kyläkuntien nuoret kokoontuivat ilonpitoon ja tanssimaan.

 Polku Kaakkovuoren korkeimmalle kohtaa

Saavuttuani Kulopalokankaalle, siellä oli useita autoja parkissa. Joku muukin on halunnut liikkua ”moottorivoimin lähemmäs ” Kaakkovuorta. Kolmisen sataa metriä kuljetaan metsätietä kaartaen opasteelta oikealle.

Näkötornilta palasi ulkolainen nuorisoryhmä. Olivat ihastelleet maisemia näkötornista

Syvälahden kyläyhdistys rakensi keväällä 2004 17 metriä korkean näkötornin osana luontopolkuhanketta. Ylätasanteelta avautuvat metsänäkymät läheisiin Syvälahden ja Lohilahden kyliin sekä Keiteleelle Vihijärven pilkottaessa myös metsän keskellä

Näkötornista näkymä Talikkaan ja Ukonselälle
Näkötornista näkymä Kuronselälle
Tornilta vie pikkupolku kohti alas laskeutuvaa rinnettä. Se päättyy kuin ”seinään” – ilmeisesti palaavien rohkeus oli loppunut rotkon partaalle.
Toisaalla löytyi jyrkähkö kalliopohjainen ja juurakkoinen polku, joka johdatti kulkijan Kaakkolammen sivuitse takaisin Hörrikkään
Siinpä Kakkovuoren kierros, onnellisesti takaisin Hörrikässä

Nyt vielä Hörrikässä ravinto- ja vesitankkaus. Matkani jatkuu Lauluvuoren huipun kautta Keiteleen rantaan, jossa on nuotiopaikka sekä hyvä uimaranta.

Kohteena Lauluvuori

Toinen päivän pistokohteistani on Lauluvuori. Lauluvuoren lenkki kiertää korkeimman mäen yli alas kauniiden järvimaisemien luo. Alhaalla rantamaisemissa on reitin nuotio- ja levähdyspaikka.

Ajo-ohje: Kangaslammen leirikeskuksen ohi tielle 16807 ja pohjoiseen kohti Syvälahtea.

Ennen Syvälahtea käännyt oikealle Aittolahdentielle. Pysäköi autosi kolmannen vasemmalle kääntyvän yksityistien risteykseen. Yksityistietä ylös tovin verran, kunnes tien vieressä Laulavan mörön opastemerkki sekä päivätupa.

Syvälahden pohjukka
Päivätuvallla johtava yksityistie
Päivätupa
Laulavan mörön tunnus
Metsätähti
Patikkapolkua kuusikon keskellä

Puiden latvusten lomasta näkymä Ukonsellälle ja Härkinselälle
Polulla oli useita vaikeita paikkoja, joihin on rakennettu puiset portaat kulkua helpottamaan
Laulumäen vanhan kolmiomittaustornin puisten jalkojen antura, yhteensä 3 kpl. Torni on rakennettu Venäjän vallan aikaan viime vuosisadan alussa.

Härkin- ja Ukonselän saariväki

Perimätiedon mukaan vuosisadan alussa suolahtelaiskauppiaat viettivät usein vapaa-aikaansa yhdessä, kävivät metsällä ja kalastelivat. Kauppiasperheet lähtivät moottoriveneillään ”saareen” lauantaisin. Jo 30-luvulla kokoonnuttiin keskiviikkoisin yhteiseen saunailtaan. Tästä juontaa nimitys saariväki.

Matkalaukkutehtailija Nordlund rakensi Laulumäen edessä olevaan Niemensaareen huvilansa jo ennen sotavuosia. Monet alueen huviloita on vielä alkuperäisessä asussaan.

Niemensaari

Suopursu on kanervakasveihin kuuluva, valkokukkainen varpukasvi. Suopursu on lievästi myrkyllinen, mutta toisaalla sitä on sisältämiensä aineiden vuoksi käytetty hyödyksi monin tavoin, esimerkiksi mausteena, rohtona, reuman ja ihotautien hoitoon.

Suopursu
Kevätlinnunherne
Kettuhiekan tulipaikka
Kettuhiekan rantamaisema
Tulipaikan jälkeen polku kulkee kangasmetsässä aivan Ukonselän rantaviivaa
Reissuni päättyy sopivasti paikkaan, missä kielot ovat aloittaneet kukinnan. Kielon kukissa ei ole mettä. Voimakas tuoksu kerää kieloihin siitepölyn kerääjiä

Mitä kukkuloiden kulkijalle jäi mieleen

Kokonaisuudessaan Laulavan mörönpolkuverkosto on 19 kilometriä pitkä. Valtaosa poluista kulkee kangasmetsässä ja metsäautoteitä. Kaakkovuori ja Laulumäki ovat alueen mielenkiintoisimmat ja suositeltavimmat kohteet. Kaakkovuodella ja Laulumäellä normaali metsänkasvu estää avoimen näkymän alueen kauniille järvimaisemille. Sekä Kaakkovuoren että Laulumäen polkuverkosto on kivien, juurakoiden ja suuren korkeuseron vuoksi vaikea kulkuista. Arvioni mukaan ei sovellu liikuntarajoitteisille eikä ikääntyneille lenkkeilijöille. Pahimpiin paikkoihin on rakennettu liikkumista helpottavia portaita. Jälleen kerran, luontopolulla kiire ja mieli rauhoittuu.

Valokuvat ja teksti © Jorma Ursin

Tietolähteet: Syvälahden kyläyhdistys ry, Äänekosken kaupunki, opasteet luontopolulla