Viitasaaren Kymönkosken kylässä Itävuoren kallioseinämässä ovat luonnon muovaamat portaat, jotka ovat saaneet nimensä kuppari-kansanparantaja Karoliina Raatikaisen (1848–1918) mukaan. Hän asusteli puolisonsa ja kuuden lapsensa kanssa kallioseinämän päällä pienessä savupirtissä. Kalliojyrkänteeltä sinne oli matkaa vielä noin kilometrin matka.
Karoliina oli elämänmyönteinen, rehevä ja hyväkuntoinen nainen, joka eli luonnon kiertokulun mukaan. Hänet tunnettiin työssään lahjakkaana kansanparantajana, hierojana ja kupparina.
Hänestä on useita tarinoita. Yhden vaikuttavan tarinan mukaan Karoliina oikaisi kallioportaita myöten huonollakin säällä ja jopa pimeässä, kun oli kiire esimerkiksi lapsenpäästöön.
VAROITUS
Portaiden jyrkkyyden, huonokuntoisuuden sekä sortumavaaran takia nousu portaille on luvallista vain omalla vastuulla. Olin varautunut ”pähkähulluun” retkeeni hyvillä lenkkikengillä sekä kivilohkareista ja juurakoista kiinnipitämiseen kunnollisilla käsineillä.
Lehtoluontoa
Parkkipaikalta alkava polku johdattaa kulkijan lehtoluonnon keskelle. Matkaa kalliojyrkänteelle on noin 1,5 km.
Lehdoissa on ravinnerikas, multainen maaperä sekä edullisen pienilmaston vuoksi runsas kasvilajisto. Lehdoissa kasvaa myös myrkyllisiä kasveja, kuten lehtokuusama, ojakellukka, koiranheinä, sudenmarja ja kielo.
Karoliinan portaat
Vanhaa pellonviertä kulkien saavutaan Itävuoden kalliojyrkänteen alkuun. Jyrkänne on noin kilometrin pituinen ja sen korkein laki nousee jopa 80 metriä Kymönjärven pinnan yläpuolelle.
Lahden ja jyrkänteen läheisyydessä olevat sammalten peittämät kivilohkareet ovat näyttävän näköisiä ja kokemisen arvoiset. Jyrkänne ja sen lähimetsä kuuluvat Kolima-Keitele-koskireitin Natura-alueeseen.
Pieni soratien kaunotar
Palatattuani louhikkoiselta polulta, tuntui hyvältä katsella, mitä tapahtuu jalkojeni juuressa – jotain sellaista, joka jää helposti kuvaamatta.
Pihlajaperhonen on suurikokoinen valkoinen kaaliperhonen. Siipien kärkiväli on 51–67 mm. Naaras on hieman kookkaampi kuin koiras: yksiväriset valkoiset siivet, leveiden siipien läpikuultavat tummat tai ruskeahkot suonet yksilöllisesti vaihdellen.
Mitä opin ”porras-retkestäni”
Kuinka moninainen on keskisuomalaisen kansaperinteiden ja historian kirjo. Karoliina – kuppari ja kansanparantaja on eittämättä yksi poikkeuksellinen esimerkki ihmissitkeydestä ja oman elämän hallinnasta. Karoliina eli noissa olosuhteissa 70 vuotiaaksi – keskisuomalaisessa korpimaisemassa 100 vuotta sitten. Luonto tarjoaa valtavasti niin pieniä kuin suuria ihmeistä, eikä tarvitse muuta kuin ”mennä metsään” luontopoluille.
Toisena lupasin itselleni noiden Karoliinan portaiden kapuamisen jälkeen, että tästä lähtien nousen kotitaloni portaan kävellen – en hissillä.
Palatessani kalliojyrkänteeltä mietin, kuinka herkästi me murisemme kaiken maailman ”hyttysen kokoisista ongelmista”. Kun ensi talvena lumimyrkyn jälkeen Jyväskylän Tourulan alueen kadut eivät ole aurattuna heti kello 7 aamulla, en soita auraamisesta vastaavalle henkilölle, vaan juon toisen kupin kahvia ja syön kraavilohileivän. Jaksanen tarpoa lumessa puolipäivää lumimyräkän jälkeisenä päivänä.
Teksti ja valokuvat © Jorma Ursin
Lähdeaineisto: luontopolun opasteet, Viitasaaren kunta
SEURAA INSTAGRAMISSA:
