Jo valmiiksi rusikoituja autoja seisoo rinnakkain odottaen lähtölipun heilahdusta. Viritettyjen moottorein ääni pärisee korvissa, Vraum, vraum, lähtölippu heilahtaa ja autot syöksähtävät asfaltoitua tietä kohti ensimmäistä mutkaa – on lauantaiaamu kello 10.

 Pieksämäen Paltamolle on kokoontunut monikymmenpäinen autokuntajoukko avustajineen jo paljon ennen kisan alkua. Autoille on suoritettu katsastus sekä radantarkastaja ja viranomaiset ovat tehneet radan turvatarkastuksen.

Lähdöt tapahtuvat aina yhdistä rivistä. Kunkin lähdön tuloksen perusteella kilpailijat sijoitetaan ajokaaviossa sen sijoituskaavion mukaisesti seuraaviin lähtöihin.  Kilpailijoiden määrä ja luokat huomioiden palkintojen jako tapahtuu hyvän matkaa klo 17 jälkeen. Päivä tarjoaa räiskyvää kilpa-ajoa ja katsojille näyttävää ajoa ja kuperkeikkoja.

Aurinkoinen elokuinen sää suosi kilpailuja. Pienten moottorikärpästen puremien lapsenlapsiemme toivomuksesta lähdettiin tutustumaan jokamiesautoluokan kilpailuihin.  Ratatörmän korkeimmalta kohtaa etsittiin paikka, mistä näemme lähdön, ensimmäisen vauhtimutkan ja siitä poistumisen loivaan ylämäkeen.

Kilpailemaan pääsyn edellytyksenä on SM-tutkinnon suorittaminen ja 15 vuoden ikä. Kansallinen kilpailulisenssi sisältää myös tapaturmavakuutuksen.

Nuorten luokassa alle 18-vuotiaat sekä pojat että tytöt voivat ajaa yhdessä. Yleisessä luokassa kuljettajan tulee olla 18 vuotta täyttänyt.

Meidän katsomopaikan valintaan vaikutti myös tarjoiluteltan sijainti: grillimakkaraa, kahvia ja limpparia piti saada tarvittaessa lähietäisyydeltä kisan hengen mukaisesti.

Jokamieskisan lähtöjen tunnelma tiivistyy heti ensimmäisestä startista. Paltasen lähtösuora laskee asfalttina alas ja vaihtuu mutkan jälkeen soraksi. Reunimmaiset autot ”nuolevat” radan reunustaa ja asfaltille kertyy heti ensimmäisen startin jälkeen hiekkaa, joka tekee radasta liukkaamman lisäten katsojien mielenkiintoa. Jokamiehenluokassa on kolme perusluokkaa; nuoret, naiset ja yleinen.

Lähdön jälkeisessä ensimmäisessä mutkassa lähtörivi supistuu pieneksi nipuksi, kaveria hieman tönitään ja rokotetaan takaisin – sulassa sovussa.

No niin, nyt alkaa tapahtua, punainen Volvo lipsauttaa autonsa reunustan pehmeälle hiekalle – ”tuleeko kaato vai ei”-tyyliin. Nyt katsomossa odoteltu kuperkeikka jäi näkemättä.

Uusi lähtö ja uudet kujeet. Pientä tönimistä ja nokkapokkaa. Parin autokunnan välit tiivistyvät tosissaan – menetkös siitä…..

…… Antti-iskä on vähän puristuksessa…… nyt Antti lähtee…..

…. Antti-iskä on miettinyt tarkoin kenelle terveisensä lähettää….. kertapyörähdys vielä ja lopuksi suoraan pyörille ja kisa jatkui….terveiset äidille lähtivät.

Turvamääräysten mukaan radalla tulee olla ambulanssi koulutettuine miehistöineen sekä yksiköt, jotka hoitavat mahdollisen palotoimen ja ensiaputoiminnan.

Radan mutkat eivät mene niin kuin pitäisi. Autot jäävät radalle ja seiso nyt tönijän vieressä odottamassa, että autot saadaan kauhakuormaajan nokkaan …. ja päästään paikkailemaan ne ajokuntoon.

Kilpailun ensimmäinen ajojakso on ohi. Vuorossa radan kunnostusta meni. Autoja paikkaillaan kiivaasti varikkoalueella.

Nuorempi lapsenlapsemme halusi varikkoalueelle katsomaan, mitä siellä touhutaan. Kävelimme lähtösuoran katsomon läpi. Yleisö nautiskeli ruokahuollon antimista, kahvista ja ihan vapaasti kisaseurustelusta.

Varikkoalueella olisin sitten oikein kunnon nähtävyyksiä. Mielestäni jokamiesluokan eräs hyvä puoli on, että yleisö pääsee varikkoalueelle. Autourheilun salattu maailma ei nykyisin avaudun suuremmissa kilpailuissa. Varikkovierailut, autojen korjaamisen näkeminen ja kuljettajien tarinoiden kuuleminen tekee koko kisasta mielenkiintoisemman.

Pojanpoikamme on varsinainen mutterin vääntäjä nuoresta iästään huolimatta. Jos kuka niin hän oli iloissaan päästessään lähietäisyydestä katsomaan kilpureita. Kuljettajat kertoivat hyvin avoimesti pienelle pojalla ajamisesta ja varikolla tapahtuvasta huollosta.

 

Tämä kulkupeli tuotiin kauhakuormaajan haarukassa varikolle. Aikaa vielä on, mutta ei hyvin lohdulliselta näytä saadaanko tämä peli vielä kisaan.

Kun kisa on kovaa, tapahtuu mällitällejä. Jos radalle valuu esimerkiksi öljyä, rata puhdistetaan aina ennen seuraavaa lähtöä.

Jokamiesluokka pyritään pitämään edullisena. Luokalle ominainen piirre on, että kilpailuun osallistuvat autot ovat sääntöjen mukaan myyntivelvoitteen alla. Kilpailun jälkeen käytävässä ostotarjousmenettelyssä autot ovat kaikkien kilpailijalisenssin ja lajitutkinnon omaavien harrastajien ostettavissa. Myyntihinta on nykyisin 1400 euroa.

Alkukarsinnoissa lähtöjen pituus on järjestäjän harkinnan mukainen. Kilpailu huipentuu finaalilähtöihin, joiden pituus on vähintään 3 kierrosta.  Tiukassa kisailussa rata käytetään tarkoin hyväksi ja väliin vähän sipaistaan penkankin puolelle.

Jokamiehenluokka eli Jokkis on harrastajamäärältään suurin autourheilulaji. Se on edullinen kilpa-autoilu luokka, jonka suhteellisen vapaat tekniset säännöt mahdollistavat kilpailussa käytetyn auton rakentamisen lähes kaikista siviili liikenteessä käytettävistä autoista.

Kilpailuja järjestetään vuosittain noin 100 eri puolilla maata. Osallistujamäärät vaihtelevat 50 kuljettajasta aina yli 400 kuljettajan mammuttikilpailuihin. Lisäksi on seurojen omia jäsentenvälisiä kilpailuja, joita järjestetään noin 50.

Kahden lapsenlapsemme mielestä päivässä parasta oli grillimakkara, mehu ja mummin tuomat lauantaikarkkipussit. Autojen meno oli villiä, rajuakin ja hauskan näköistä. Jännittävintä oli pysyvätkö autot pyörillään. ”Jokkis-päivä” oli sen verran mukava juttu, että ensi kesänä pitää taas poiketa katsomaan kisoja.

Teksti ja kuvat @ Jorma Ursin

SEURAA INSTAGRAMISSA: