Kiireetön viikonloppu heinäkuun alussa Keski-Suomesta Etelä-Savon Juvalle edestakaisin noin 360 km sinivalkoisten kukkarivien reunustamaa tietä. Upeaa. Luonnonrauhaa, ystäviä, valokuvaamista ja kalastamista. Kulkuvälineeni Juvalla jätin entisen poronkallon valvovien ”silmien alle”.
Ei sähköä, ei juoksevaa hanavettä
Paikka lupasi paljon – ei sähköä, ei juoksevaa vesijohtovettä. Järven ja joen välissä sijaitsi luonnonkaunis niemennokka. Kun pihapiiristä astui pois, pääsi suoraan erämaan makuun. Ihmeellisiä erätaitoja ei kuitenkaan tarvittu ikimetsässä ja virtaavan joen rantamilla suurten kivien lomassa. Pikkukoski kuohui, tuuli soitteli kuusien latvustossa ja linnut laulelivat aika-ajoin kilpaa.
Ei sinne nukkumaan menty
Matalassa majassani oli puolenkymmentä ampparin pesää. Ne olivat siellä katossa kuin rivitalot jonossa. Sisällä inisi ”ainakin 10 itikkaa”, mutta ne kuolivat nälkään ja veren puutteeseen, koska makasin mahtavassa ”Dubain sviitissäni” harsoteltassa.
Aamuherätys klo 3.30
ja siitä lähti lauantai liikkeelle, kuvaajat kiiruhtivat suvannolle kohti taivaanrannan takaa hohtavia ensimmäisiä säteitä. Kaikki hakevat sitä parasta kuvauspaikkaa. Joskus se paras paikka oli tiheässä puskassa. Se ”oikea hetki” – kultainen loisto oli muutamassa minuutissa ohi.
Reissussa aina tapahtuu
Auringonnousua kuvatessani jalkani lipesi märältä sammaloituneelta kiveltä. Seurauksena tein tyylikkään “mahalaskun” lähimmälle isolle rantakivelle. Koko suvanto hehkui kauniina auringon väreissä, mutta läheltä veden pintaa katsoessani värit näyttivät todella loisteliailta. Säilyin kuivana, pari mustelmaa ja ylpeyteni sai pienen kolhun.
Parin päivän ajan joukko kuvaajia kirmaisi jokivarsia, suvantoja, kiiruhti perhosten ja pyjamaluteiden perässä. Joskus se paras kuvauspaikka oli rantaleppäpuskassa. Väliin tallennettiin luovia ja taiteellisia kuvia. Kuvauksen jälkeen silloin tällöin kuului WAU, kun kuvaajan tyytyväisyyden tunteet purkautuivat. Eikä se viikonloppu pelkkää kuvaamista ollut. Keskipäivällä alhaalta jokivarresta kuuluu valtaisi puheenpälpätys ja räiskyvät naurun purkaukset naisten nauttiessa uimisen virkistävästä tunteensa. Väliin pidettiin keskustelutuokioita luovan kuvauksen saloista. Päättäväisyys henki porukassa: kyllä me tämä opitaan!
Päivän kuumin aika (+ 30) oli parasta aikaa luennoille ja luoville keskusteluilla. Myöhäsillat, yöt valoisia ja viileitä – hyvää aika ulkoilulle ja yöjuoksuille – kätevää. Tuonne iltaan ajoittui ensimmäinen taidekuvani – “Kaksi kasvia pastellivärien sävyissä”.
Nivelet suoriksi puupolulla
Paluumatkalla sunnuntaina pysähdyin Pieksämäen Paltasen esteettömän suopuiston puupolulle oikomaan niveliä. Polulla kaksi pyörätuolia pystyy ohittamaan toisensa. Reunakorotus “kertoo” näkövammaisille polun reunan. Erinomainen luontopolku pienten lasten ja lastenrattaiden kanssa liikkuville päästä keskelle luontoa. Esteettömässä suopuistossa on muutama pisto järven reunaan, josta esimerkiksi pyörätuolissa oleva henkilö voi heittää uistinta. Eikä aina turhaan, saaliina voi olla mm. kirjolohi.
Suo tuoksui kesälle, aurinko kultasi suon ja sai kukkivat suokasvit hehkumaan. Lakka odotti kypsymistään. Tupasvillat heiluivat tuulessa ja kämmekät hehkuivat, jotka laukaisivat kuvausviettini.
Keskiyön kuhauistelu
Kiireetön pitkä viikonloppuni päättyi ystäväni kanssa maanantaina ns. keskiyön kuhauisteluun Laukaan Leppävedellä. Raaka-aine lupaili pelkkää ja että tiistaina herkutellaan Tourulassa ”Kolmannen kerroksen kuhalla”. Nam.
Valokuvat ja teksti © Jorma Ursin
Yhteystiedot: https://www.jormaursin.net/yhteystiedot/
SEURAA INSTAGRAMISSA:
