Karhunahas on pystysuorien kallioiden reunustama rotkojärvi Töysänperällä Petäjäveden ja Multian rajamailla. Se tunnetaan nimenä aina 1500-luvulta alkaen. Perinnetiedon mukaan muinaiset karhunmetsästäjät ajoivat karhun jokiuomia pitkin pystysuorien kallioiden välisissä olevaan Lihajoen jokisuvantoon, missä karhu saalistettiin. Karhunahas on valtakunnallisesti arvokas suojelualue. Tässä blogitekstissä kerron vierailustani Karhunahtaan aarnialueella.
Multian kunnan puolella virtaavassa Sahinpuron koskessa on sijainnut mylly aina 1900-vaihteeseen saakka. Myllystä on jäljellä vain pari hirttä. Myllyn läheisyydessä Möllinpuron varrella on jäljellä myllytupa, joka on ollut myllärin taukopaikkana. Tällä kohtaa joet yhtyvät yhdeksi joeksi – Lihajoeksi – joka muodostaa pienen rotkojärven korkeiden kallioiden väliin. Liikkujien toivotaan käyttävän opastettuja polkuja herkän kasvuston kulumisen estämiseksi. Karhunahas on valtakunnallisestikin merkittävä suojelualue.
Miten Karhunahtaalle pääsee?
Karhunahtaalle saavutaan soratietä no 18 joko Multian tai Petäjäveden suunnasta. Karhunahdas, laavu ja nuotiopaikka sekä Karhupolku sijaitsevat noin 600 m päässä pysäköintipaikalta. Muista ottaa tarvitsemasi polttopuut mukaan parkkipaikan katoksesta! Karhunahtaan pysäköintipaikan sijainnin löydät myös Googlen kartalta.

Maapolkuja ja pitkospuita
Kalliojyrkänteelle kuljetaan kuljetaan maapolkua ja pitkospuita pitkin. Lähestyessäni kalliorotkoa nuotiosavun haju tervehtii jo hyvän matkaa ennen rotkomaisemaa. Näkymä alhaalla hiljaa virtaavalle Lihajoelle sekä vastarannan pystysuoralle kallioseinämälle on mykistävä. Kalliotöyräältä on kauniin näkymät kalliorotkoon ja länsirannan kallioseinämälle. Jyrkänteen reunalla liikuttaessa on liikuttava varovasti ja pidettävä järki mukana.







Lihajoen suvanto
Peilityynen Lihajoen suvannon eteläpäästä avautuu maisemallisesti yksi kohteen vaikuttavimmista maisemista.







Mylly ja myllytupa
Karhunahtaan mylly sijaitsi koskiputouksessa aina 1900-luvun vaihteeseen. Myllyn sijainnista on tieto 1720-luvun kartassa. Kosken läheisyydessä takarannalla on vanhoja myllyn hirsiä. Mylly oli Karhumäen tilan käytössä ja Multian puolella. Tämä kuntaraja oli ennen Petäjäveden ja Multian itsenäistymistä Keuruun ja Jämsän emäpitäjien rajana.

Myllärin taukotupa
Kosken läheisyydessä Möllinpuron varrella oleva myllytupa jäljellä on myllyn toiminta-ajoilta. Tupa on toiminut myllärin taukotupana. Tuvan läheisyydessä kaksi myllynkiveä, joista toinen on särkynyt. Myllytupa on parhaat aikansa jo nähnyt.


Metsämaisema kuin satukirjassa
Myllytuvan jälkeen silmieni eteen avautuu maisema suoraan satukirjasta. Ajan patinoima pieni mökki, “sokkelina” maakivet, mökin alla tyhjää, kattona paksu vihreä sammal. Mökki loivassa auringonvalossa henkii metsän peikoista, menninkäisistä ja metsän haltioista, jotka vilistelevät mökin alla, kivien koloissa ja kuusten juurien alla. Tuntui kuin koko metsän väki seurasi touhujani. En heitä nähnyt – missä lienevät kivien ja juurakoiden alla piilotelleet.

Kalliorinteen päällä – tulipaikka ja laavu
Kosken kohinat kuuluvat vielä selvästi. Edessä on metsän läpi ylös nouseva polku. Puiden runkojen välistä pilkottaa Karhunahtaan kalliot. Tuonne ylös pitää vielä rutistaa. Laaavulla – katselen ympärilläni olevaa maisemaa, kipu jaloissa unohtuu ja päässäni on reissun hyvä fiilis. Kallion päällä sijaitsevan nuotiopaikan ja hirsilaavun itseoikeutettuna vartijana on karhuveistos, joka huiskuttaa kulkijoille laavun sisältä.
Karhunahas ja Karhunpolku omaperäinen retkipaikka
Karhunahas kierretty, matkaa minulle kertyi kaikkine kiemuroineen reilu 2 km. Ei pitkä, väliin louhikkoiset ja jyrkät polut toivat oman vaativuuslisänsä. Kohtasin Karhunpolku kierrokseni aikana kuusi muuta kiertäjään. He ovat jo poistuneet. Pysähdyn hetkeksi kalliotöyräälle ihastellen alas painuvan auringon valoa. Muutama pikkulintu pyörähtää tulikatoksen liepeillä sirkutellen.
Karhunahtaan aarnialue ja kalliojyrkänteet ovat erityinen retkipaikka. Sillä on omaperäinen historia sekä kauniit maisemat kahdelta kalliojyrkänteeltä. Alkukeväästä ja loppusyksystä maasto on märkää, jolloin vedenpitävät kengät tai kumisaappaat ovat tarpeen.
Suosittelen Karhunahtaan aarnialuetta ja Karhunpolkua retkikohteeksi. Viihtykää luonnossa.
Teksti ja kuvat © Jorma Ursin. Kuvien käyttö ilman lupaa kielletty. Jos haluat käyttää kuviani, ota minuun yhteyttä. Tarkemmat yhteystietoni löydät yhteystiedot sivulta.
Lähdeaineisto: Polkuopasteet, Petäjäveden kunta
SEURAA INSTAGRAMISSA: