CAMINITO DEL REY – Kuninkaanpolku

Ennen 1800 luvun puoliväliä vain paimenet ja metsästäjät kulkivat Desfilario de los Gaitanes rotkoalueella. Teollistumisen seurauksena Cordoban ja Malagan välille valmistui vuonna 1865 tunneleiden läpi ja viaduktien (maasiltojen) yli kulkeva rautatie kuljettamaan hiiltä tehtaisiin.

Insinööri Rafael Benjumea Burin vastasi vuonna 1905 valmistuneesta vesivoimahankkeesta. Sen tavoitteena oli turvata sähköntuotanto ympäri vuoden myös kuivina aikoina. Patojen ja vesivoimaloiden välille rakennettiin yhdyskäytävä vesivoimaloiden ja huoltotoimien helpottamiseksi.

Perimätiedon mukaan alkuperäiset rakenteet rakensivat mastoissa keikkumiseen tottuneet entiset merimiehet ja kuolemaan tuomitut vangit, jotka vaaransivat henkensä kallioilla armahduksen toivossa.

Jyrkänteen reunalle betonista rakennettu metrin levyinen polku yhdisti vuoristoisen seudun kylät ja niiden asukkaat kätevästi toisiinsa.

Vuonna 1921 kuningas Alfonso XIII kulki polkua pitkin saapuessaan Guadalhorcen tekoaltaan avajaisseremoniaan. Tästä juontaa nimi Caminito del Rey, Kuninkaanpolku

Ajan kuluminen ja huollon puute rapauttivat väylän. Huonokuntoisen väylän rippeillä kieppuivat vuorikiipeilijät ja huimapäät henkeään uhmaten. Andalusian hallitus kielsi vuonna 2000 liikkumisen alueella neljän kuolemaan johtaneen onnettomuuden jälkeen. Kuninkaanpolku sai pahamaineisen kutsumanimen ”maailman vaarallisin reitti”.

Kuninkaanpolun huima vaellusreitti on avattiin 2015 kunnostettuna.  Kolmen ensimmäisen vuoden aikana vaellusreitillä on vieraillut yli miljoona ihmistä. He ovat jättäneet noin 100 miljoonaa euroa Malagan seudulle. Kuninkaanpolku on brändi, joka tunnetaan Espanjassa sekä sen rajojen ulkopuolella. (Sur, 6.4.2018, päivitys 16.4.2018)

Kuninkaanpolun, ulkoilukeskuksen ja kansallipuiston uusi tulevaisuus

Uudistetun ulkoilukeskuksen ja kansallispuiston avajaisia vietettiin vuonna 2015. Ardalesin, Áloran ja Antequeran kuntien rajoilla kulkeva Caminito del Rey, Kuninkaanpolku, on uudistettu kokonaisuudessaan. Ulkoilukeskus ja kansallispuistoalue toimii Malagan provinsissihallituksen alaisuudessa ja se sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Malagasta.

Patikoinnin alkaa Ardalesin lähtöpisteestä ja reitti päättyy Áloraan.

Ardalesin kylää lähestyessämme tervehtivät tuulivoimalat ja ns. valkoinen kylä. Pysähdyimme kylään ja nautimme aamupalaa ennen patikointia El Cruse-nimiessä pienehkössä hostaali- ja ravintolassa.

Jalkapohjiani kuumotti kovasti ja mielessäni kiersi useita kysymyksiä. Onko patikointireitti niin vaarallinen kuin sitä kutsutaan? Onko sitä mainostettu liikaa vuosien 1999 ja 2000 onnettomuuksilla? Saako reitti ardrenaliininälkäisen syttymään?

Vaimoni ja minun tavoite oli kokea päivän aikana uusi elämys, nauttia huikeista maisemista sekä liikkua poikkeavalla patikointipolulla ilman tarvetta päästä lähtöpaikasta määränpäähän mahdollisimman nopeasti.

Ryhmämme nousi bussistamme noin 1,5 km ennen lipuntarkastuspistettä. Edessä kävelymatka hiekkatietä ja tunneliin, jota pienet lamput himmeästi valaisevat.

Saavumme lähtöpisteeseen. Kuninkaanpolulle on ostettava pääsyliput ennakkoon. Paikalla pitää olla noin puoli tuntia ennen lipuissa olevaa lähtöaikaa.

Patikoijille kerrotaan polun säännöt sekä tärkeimmät käytännön asiat espanjaksi ja englanniksi.. Jokaiselle annetaan valkoinen suojakypärä, joka suojaa rinteeltä putoavilta pikkukiviltä. Odottelua. Puolen tunnin välein polulle lähetetään noin 60 henkilöä.

Olemme valmiit seuraamaan kuninkaan jalanjälkiä!

Ardalesin lähdöstä kohti etelää ja Áloraa, joka meidän tulisi saada näkösälle noin vajaan kolmen tunnun kuluttua kävelyvauhdista ja maisemien ihastelusta riippuen.

Kuninkaanpolku on yhteensä noin 7,7 kilometriä. Kalliorinteeseen rakennetulla lankkupolulla patikoidaan noin kolme kilometriä. Parhaimmillaan polku on 100 metrin korkeudessa. Kalliorinteet nousevat jopa 300 metrin korkeuteen. Kuninkaanpolun keskiosa, nelisen kilometriä, on hiekkapohjaista metsäisellä alueella. Sisälläni kihelmöi.

Gaitanejon pato, jota komistaa kaksi komeaa tornia. Noin kolmen tunnin kuluttua meidän pitäisi nähdä määränpäässä korkea vuori ja voimalaitos.

 

Lankkupolku ei ole vielä kovinkaan korkealla. Sain ilmeisesti kulkiessani siedätyshoitoa, koska ensimmäisen vajaan kilometrin aikana mieleeni piirtyi Kuninkaanpolusta turvallinen mielikuva. Kaiteet ovat kunnossa, polku on vakaa ja kaikkialla on siistiä. Siellä täällä näkyy valvontakameroitakin, polulla voi pysähtyä katselemaan maisemia ja kuvaamaan maisemia.

Minulle tuli auringon paahteessa hiki ja kuuma. Riisuin paitani ja nautin ilmavirtojen viilentävästä tunteesta. Pullistelin lihaksiani ilman paitaa, kunnes nuorehko naistyöntekijä tuli kohteliaasti huomauttamaan, että polulla ei saa vaeltaa ilman paitaa. Paidaton mies saattoi olla aika koominen näky. Henkilökunnan ilmestyminen muutaman minuutin sisällä polulle oli hyvä esimerkki, että meidän patikoijien edesottamuksia seurataan valvontakameroilla.

Etenimme rauhalliseen tahtiin maisemia ihaillen. Pysähtelimme katselemaan maisemia ja ottamaa valokuvia. Polku mutkitteli vähä vähältä alemmas. Katselen alhaalla virtaava Guadalhorce-jokea. Kaukana rotkon vastakkaisella rannalla näkyy rautatietä ja ilmasilta. Siellä täällä on edelleen kallioon kiilattuja metallikehyksiä, jotka ovat muistoja sähkö- ja puhelinlinjoista ja joita kiipeilijät käyttivät rotkon ylittämiseen.

Rotko on paikoitellen kapea. Kallioseinämät ovat korkeita ja komeita, enkä ole nähnyt missään muualla vastaavaa. Vaimoni ”tähtäilee” korkealla yläpuolellamme ruokaa etsiviä hanhikorppikotkia ja näimme niitä yhtä aikaa yli kaksikymmentä.

Alue on kansallispuisto ja suojelualue. Se turvaa omalta osaltaan lajirikkauden niin eläimistön kuin kasvillisuuden osalta. Jokaisen patikoijan on kunnioitettava sen luontoarvoja.

Hanhikorppikotkan lisäksi siellä voi nähdä pikkukorppikotkan, muuttohaukan, maakorppikotkan, vuorikotkan, kalliopääskyn, alppivariksen, töyhtötiaisen västäräkin kuin närhenkin. Lintujen lisäksi alueella on runsaasti muita eläimiä, kuten vuorikauris, Espanjan saksanhirvi, mäyrä, kettu ja mangustilaji, jota kutsutaan faaraorotaksi ja Egyptin mangustiksi.

Pensaskasvit kasvavat niukassa kasvualustassa ja luovat kauniin kontrastin kallioiselle yleisilmeelle. Tässä uuden polun alapuolelle näkyy pieni pätkä alkuperäistä betonipolkua.

Matkan varrella on taukopaikkoja, joihin voi pysähtyä levähtämään tai vain juttelemaan toisten patikoijien kanssa. Kuinka eväänämme ollut voileipä suomalaisen kahvin kanssa voikin maistua niin hyvältä. Taukojuomien ja leipien ohella on erittäin tärkeää muistaa juoda runsaasti vettä matkan varrella. Eikä aurinkorasvan käyttöäkään kannata paahteisessa rotkossa unohtaa. Helteisellä ja aurinkoisella ilmalla on huomioitava, että lenkkipolun varrella ei ole juurikaan varjoisia alueita. Fyysinen rasitus kasvaa ja juomavettä pitää olla riittävästi.

Saavumme Valle de Hoyon laaksoon, missä on hienompaa ja syvempää maaperää puille ja pensaille.

Alepomänty muodostuu aluetta hallitsevaksi metsäksi. Männyn hajun aistii nenässään. Muita puulajeja ovat mm. poppeli ja eukalyptuspuu. Välimeren pensaista rosmariini, masmalo, meirami, kataja, paju, pensasmainen kääpiöpalmu ja sumakkikasveihin kuuluva ikivihreä mastikkapistaasi, joka voi kasvaa jopa 7 metriä korkeaksi.

Korkealla vuorella ja kallioseinämillä ei veden ja ravinnon puutteen vuoksi kasva juuri mitään. Guadalhorce-joen rannan kasvillisuus perustuu pääaisassa oleanderiin, tamariski-pensaisiin ja rantakauraan. Kosteilla ja varjoisilla alueilla löytyy myös saniaisia. Joki on täydellinen elinympäristö saukoille ja eri kalalajille.

Patikkapolku avautuu hiekkapohjaisena ja leveänä. Yllätys yllätys –  polku ei olekaan niin jännittävänä kuin edelliset 1,5 kilometriä. Luonnon vehreys lumoaa joka askeleella. Ympärillämme kohoaa komeita vuoria. Hiekkapohjainen polku mutkittelee metsäalueella. Polun vierellä on vanhojen juoksutusväylien jäänteitä.

Alueella elelee andalusialainen sisilisko, espanjalainen lampikilpikonna sekä sammakoita. ”Pienet sammakot, pienet sammakot, ne lystikkäitä ovat…. niinpä oli tämäkin lammessa tapaamamme sammakko.

Metsätaipaleen jälkeen lähestymme Los Gaitanesia – reitin jännittävintä, 1,4 kilometristä lankkupolkua kalliorinteellä sekä rotkon ylitys ilmasiltaa pitkin. Guodalhorce-joki virtaa vajaa 100 metriä alempana jalkojemme alla. Rotkon toisella puolella pyyhälsi juna ylittäen maasillan ja häviten vuoren uumeniin.

Vuorella on ihmisen muokkaamia sekä luonnon muovaamia koloja ja luoja. Erityisesti rotkoalueella näkee hyvin, kuinka miljoonien vuosian aikana kallio on rapautunut ja vesi on tehnyt omaa silmiä hivelevää muotoilutyötään.

 

 

 

 

 

 

 

 

Allamme näkyy Kuninkaanpolun alkuperäisen kaiteettoman betonipolun rapautunut pätkä. Katselin patikoijien kulkua lankkupolulla ja rotkon ylittävällä riippusillalla. Itse asiassa se näytti paljon jännemmältä kuin miltä se kävellessä tuntui.

Edessämme on pian etukäteen arvioivamme jännittävin vaihe: rotkon ylitys riippusiltaa pitkin. Henkilökunta valvoo tarkkaan ylitystä ja kuinka monta henkilöä sillalle päästetää.

Sitten vaan riippusillan yli.

Vaimoni kyllä hieman jännitti lankkupolku. Pikkuhiljaa ”siedätyshoito” tuotti tulosta ja etukäteisjännitys oli häipynyt ”taivaan tuuliin”. Rotkon ylitys ei pelottanut. Silta oli tukeva sekä riippusillan alla oli vielä alusta.

Rotkon ylityksen jälkeen kuljemme pystysuoralle kallioseinälle kiinnitetyllä polulla, joka vaihteeksi nousee ylöspäin. Ylitämme rautatien, joka jatkuu syvälle kallion uumeniin.

Ennen El Chorron kylää on massiivinen ja komea junaliikenteen käytössä oleva maasilta.

Järven rantaa hallitsee kukkiva Oleanteri tehden rantamaisemasta kauniin. Taustalla pilkottaa El Chorron kylän valkoisia taloja. Kuninkaanpolku on lineaarinen. Jos tarkoituksesi on palata takaisin lähtöpisteeseesi, kävelle reitti takaisin tai mene kylän keskusta noin 15 välein kulkevilla busseilla.

Kolmituntisen patikoinnin ja upeiden maisemien jälkeen – siinä se on – korkea vuosi ja voimalaitos.

Kuninkaanpolku, sen jännittävät lankkupolut sekä silmiä hivelevät maisemat ovat takanamme.

Emme keksineet, emmekä löytäneet parempaa palkintoa kuin jäätelötötteröt ennen kotimatkan alkua. VAU!

Tämän kokemukseni jälkeen ymmärrän, miksi nämä maisemat ovat kutsuneet extreme-lajien harrastajia vuosikymmenien ajan. Mutta mielestäni Kuninkaanpolku kärsii edelleen 1999 ja 2000 ”mustista vuosista” ja siitä saatua kutsumanimeä: ”Maailman vaarallisin patikointireitti”.

Uudistetusta Kuninkaanpolusta on tullut nopeasti yksi Andalusian suosituimmista vierailukohteista. Nautin suunnattomasti huikeista maisemista. Korkealla kallion kupeeseen kiinnitetty lankkupolku tai Valle de Hoyon laaksossa kulkeva hiekkapolku ovat turvallisia. Reitti on selkeästi opastettu. Reitiltä ei voi eksyä. Reitti ei sovellu henkilöille, jotka pelkäävät korkeita paikkoja.

Kun suunnittelet matkaa Kuninkaanpolulle huomioi myös:

Pakollisen lippuvaraus verkossa: caminitodelrey.info. Sivulla on runsaasti paljon tietoa espanjaksi, englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. Kuninkaan polku on auki kesäkaudella kello 10–17 ja marraskuusta eteenpäin tiistaista sunnuntaihin kello 10–14.

Aurinkorannikon lomakorteista järjestetään busseilla ryhmämatkoja. Malagasta on omat bussilinjansa, joista löytyvät netistä tarkat tiedot.

MUUTA:

  • valokopio passista tai henkilötodistuksesta,
  • reitille on kahdeksan vuoden ikäraja,
  • oikeanlaiset kengät ja –vaatetus,
  • suurten rinkkojen kantaminen on kielletty,
  • selfiekepit on kielletty
  • tuulenpitävä takki,
  • runsaasti juomista ja sopivat eväät,
  • aurinkorasva,
  • sateenvarjot kielletty,
  • matkan varrella ei ole vessoja,
  • reitin varrella ei ole kovin usein/hyvää nettiyhteyttä,
  • tulenteko ja tupakointi on ehdottomasti kielletty,
  • eläimiltä pääsy kielletty, paitsi opaskoirilta,
  • kasvien kerääminen on kielletty
  • reitti suljetaan yleisöltä, jos on sumuista, sataa tai on kova tuuli

Aukioloaika 2017

  1. huhtikuuta – 30. lokakuuta: klo 10-17.00
  2. marraskuuta – 31. maaliskuuta: klo 10-14.00

Suljettu jouluaattona, joulupäivänä, uudenvuoden aattona sekä uudenvuoden päivänä.

Nautinnollisia ja ikimuistoisia patikkapäiviä Kuninkaanpolulla.

Petteri Sveins ja Rami Kääriäinen ovat kirjoittaneet vaelluskirjan: ”Buen Camino, elämysvaellukset Costa del Solilla”. Kustantaja on Ole-kustannus Fuengirola.

Se on hyvä kattaus eteläespanjan vaelluspaikoista ja hyvällä vaelluskokemuksella kirjoitettu pieni ohjekirja alueen vaelluspaikoista.

Teksti ja kuvat©Jorma Ursin