Alhambran nimi tulee arabian sanoista Qalat al-Hambra ab. Linnaa rakennettiin soihtujen valossa. Muurit näyttivät tuossa yövalaistuksessa punertavilta.

Muurien rajaama alue on laajuudeltaan 14 hehtaaria. Siellä mahtui asumaan 40 000 ihmistä. Alueella oli asuin- ja hallintorakennuksia, kylpylöitä, verstaita, kasarmeja, talleja, vankiloita, kuninkaallinen rahapaja sekä moskeija. Palatsin pohjoispuolella on Generilifen puutarha-alue. Alhambra oli lähes 250 vuotta Nasrid-dynastian palatsina, hovina ja haaremina.

Alhambran linnaa on sanottu myös ”maailman suurimmaksi kirjaksi” sen seiniin kirjailtujen tuhansien ornamenttien vuoksi. Luettavaa on kirjailtu kaikkiaan 142 000 neliötä sisäänsä sulkevien muurien väliin.

Alhambran huonetilojen koristeluun kuuluvat lukuisat tekstikaiverrukset, jotka on sijoitettu pieniin koristekehyksiin kaakelivyöhykkeen yläpuolelle. Linnan taiteessa kuvattiin ihmisten sijaan luontoa ja Koraanin teemoja. Kuviot muovattiin alabasterijauheesta, sinkistä ja munanvalkuaisesta.

Kolme tuntia kestävät opaskierrokset alkavat joko Alcazabasta tai Kesäpuutarhasta (Generalife), johon nyt olemme nyt suuntaamassa.

GENERALIFEN puutarha sijaitsee Alhambran ylärinteissä. Sen nimi tulee arabian sanoista Jinnah al Arif – ylevä puutarha tai kaikista puutarhoista ylhäisin. Puutarhoista välittyy näkemys islamilaisen puutarhan ihanteista.

Generelifen ja linnan välissä on laakso. Alueelle on johdettu vettä ja laakson maaperä on ollut hyvin ravinteikasta. Se on ollut Alhambran elintarvikelähde.

Patio de la Acequia (Kanavapiha) on Generelifin keskimmäinen puutarha, jossa on kasvien ympäröimänä vesialtaita. Asuinpalatsi (miradoa) sijaitsi eteläisellä osalla ja pohjoispuolen rakennusta oli edustustila.

Kanavapihan jälkeen saavutaan Patio del Cipres de la Sultanaan. Sulttaanin sypressiterassille. Boabdil oli Alhambrassa maurien viimeinen kuningas. Hänen vaimonsa, Morayman, oli kyllästynyt siihen, että hänen miestään kiinnosti vain valtakuntansa asiat. Morayma rakastui lopulta toiseen mieheen, Abencerrajesin heimon ritariin.

Generalifen puistossa sypressipuu oli hiljainen todistaja Moraymanin ja hänen salarakastajansa touhuista terassilla.

Kun Boabdil sai selville mitä oli tapahtunut, hän raivospäissään määräsi, että kaikki Abencerrajesin heimon jäsenet tapettavaksi. Kelottunut ja tuettu sypressi muistuttaa edelleen kulkijaa Generalifen traagisesta rakkaudesta.

Generalifen jälkeen kävellään sillan yli linnan alueelle. Muurin vieressä oleva ”vallihauta” on muinainen kastelukanava, josta vesi johdettiin viljelyalueelle.

Alhambran pääkatu on Calle Real. Palatsialueen ulkopuolella, medinassa, työskenteli seppiä, parkitsijoita ja muita käsityöläisiä. Kadun varrella on nähtävillä myös maurien aikaisen arabialaisen kylpylän jäänteitä.

Calle Realia reunustaa upea puumuuri. Se on leikattu taitavasti kuvaamaan vanhoja kivimuureja.

Alhambra julistettiin kansalliseksi muistomerkiksi vuonna 1870. Se on maailman ainoa säilynyt keskiaikainen muslimipalatsi. Alhambran linnassa vierailee vuosittain jopa kolme miljoonaa turistia.

Muusta Alhambran rakennustyylistä poikkeava Kaarle V:n renessanssipalatsi rakennettiin espanjalaisten valloitettua linnoituksen. Palatsia pidetään kauneimpana renesanssiarkkitehtuurin edustajana Italian ulkopuolella.

Palatsin ulkokuori on neliskulmainen, mutta sisäpiha on 32 holvin muodostama kaksikerroksinen kehä. Sisäpihalla järjestetään myös erilaisia konsertteja.

Alcazaban itämuuri muodostuu kolmesta tornista, joista massiivisin on Torre de Vela – Tuulitorni. Sen ylätasanteelta voitiin valvoa Granadan tasankoa laidasta laitaan. Hyvän yleiskäsityksen saa linnoituksen sisäosista, joissa on kaivettu esiin kasarmien ja asevaraston perustukset.

Mexuarin rakennutti Jusuf I ja uudelleen Muhammad V. Emiiri tapasi siellä neuvonantajiaan ja otti vastaan alamaisten pyyntöjä. Siellä oli myös oikeussali.

Etuosassa on neljän marmoripylvään kannattamana stukkokoristellulla pinnoitettu palkisto ja suora puukatto.

Muhammed V:n aikana rakennettu Cuarto Donaldo (Kultainen huone) oli paikka, missä kuningas on luultavimmin pitänyt julkisia audiensseja. Kolmen porrasaskelman verran kohotettu seinä on alareunan azulejokoristeltua ja ovien puitteita lukuun ottamatta päällystetty kauttaaltaan kullanvärisellä stukossa muotoilluilla filigraanikoristeilla. Seiniin kirjoitetut tekstit osoittavat, että kyseessä on monumentaalinen sisäänkäynti palatsialueelle.

Suorakulmainen myrttipiha, Patio de los Arrayenes, on Jusuf I:n aikana rakennetun palatsialueen keskellä. Se on saanut nimensä mataliksi leikatuista myrttipensaista kapean vesialtaan laidoilla.

Pohjoispuolella kohoaa 45 metrin korkeuteen sakaralaitainen Torre de Camaresin torni. Ei tiedetä millaisia rakennuksia myrttipihan eteläpuolella on ollut, koska ne hävitettiin Kaarle V:n palatsia rakennettaessa ja myöhemmin laajennettaessa.

Erään tarinan mukaan pihaa ympäröivissä rakennuksissa asuivat naispuoliset sukulaiset. Hallitsijan puolison huone sijaitsi pohjoispuolen rakennuksessa.

Sala de los Empajadores, Lähettiläiden sali on Alhambran suurimmassa ulkotornissa. Vastaanottosalissa on kummallakin sivuseinällä kolme alkovia ja ulkoseinällä kolme ikkunaa, joista on ihastuttavat näköalat laaksoon.

Palatsin suurin sali on Suurlähettiläiden sali, jonka katto nousee 18 metrin korkeuteen. Kupoli on koottu 8017 setripuunkappaleesta. Katto on säilyttänyt satojen vuosien ajan asemansa edustilojen kattojen esikuvana.

Katon tarkoituksena on esittää islamin seitsemää taivasta ja paratiisiteltan tähtiä. Katon lävistäjät kuvaavat neljää elämänpuuta. Tämän upean puukaton alla oli aikoinaan hallitsijan valtaistuin.

Nasridien rakennustaide huipentuu Muhammed V:n palatsiin, Patio de los Leones, Leijonapiha. Pihalla oli paratiisin neljän joen symboleina neljä pientä putousta. Vesi valui pohjoisessa ja etelässä olevista korkeammalla olevasta altaasta. Vesi tuli esiin idässä ja lännessä pylväsgallerian katosmaisten paviljonkien alta. Leijonapihan huikeat katokset kuuluvat paratiisikäsitykseen.
Emiirin uskotaan asuneen pihan itäpuolen tiloissa, ja hänen vaimojensa tilat olivat länsisiivessä.

Pihan keskellä on kaksitoista leijonapatsasta kannattamassa kulhomaista vesiastiaa. Veistokset ovat pihan rakennuksia huomattavasti vanhempia ja tiettävästi peräisin ziridrien juutalaisen visiirin Jusuf Ibn Nagrallahin palatsista.

Jokainen yksittäinen leijona symbolisoi aurinkoa, josta elämä kumpuaa. Yhdessä ne edustavat eläinradan 12 aurinkoa, jotka ovat ikuisuudessa olemassa yhtä aikaa. Leijonien suusta virtaa vesi, joka etenee lattiassa olevassa urassa neljään pääilmansuuntaan – pohjoinen, itä, etelä ja länsi.

Leijonapihan etelägallerian kautta mennään runsaasti koristeltuun neliön muotoiseen saliin, Sala de los Abencerrajesiin. Perheen pää oli liehitellyt liehitellyt Zoraya-nimistä kaunokaista, joka oli sulttaani Abu al-Hasanin haaremin suosikki. Perimätiedon mukaan koko Abencerrajesin perhe lapsineen ja palvelijoineen surmattiin.
Leijonapihan pohjoispuolella on Salas de las Dos Hermanas. Salin yllä kohoaa taivaankantta symbolisoiva jättimäinen muqarnas-kupoli. Ääriviivat on pirstottu loputtomalta näyttävillä, tosiinsa vinosti asetetuilla faseteilla. Kupolin juurella olevista ikkunoista tulvivat valonsäteet kulkevat auringon ja kuun aseman sekä kirkkauden mukaan faseteilla synnyttäen vaikutelman, että kupoli pyörii.

Salas de las Dos Hermanas on saanut nimensä kahdelta sisarukselta. Tarun mukaan he kuolivat tällä paikalla sydänsuruun. He näkivät ylhäältä rakastuneiden tapaamiset alhaalla puutarhassa, mutta eivät saaneet osallistua niihin.

Pohjoinen huone johtaa pieneen, ihastuttavan kauniisti koristeltuun paviljonkiin, Marador de Daraxaan, josta näkee alas puutarhaan.

Käytävältä avautuu näköala Granadan vanhaan kaupunkiin – Albayziniin. Siellä on säilynyt maurilaisajan kapeat ja mutkittelevat kadut. Vanhakaupunki kohoaa kukkulanrinteellä Alhambraa vastapäätä. Albayzin on nimetty hiljakkoin maailmanperintökohteeksi yhdessä kuuluisimpien Alhambran ja Generalifen kanssa.

Vanhin säilynyt palatsi on Palacio El Partal ja Naistentorni. Naistentornin suurista ikkunoista oli mahtavat näköalat Alhambran pohjoispuolella oleville ylätasangoille. Yhdestä rakennuksesta löydettiin huonokuntoisia maalauksia, joissa kuvataan muun muassa metsästysretkiä, eläimiä, miehiä ja naisia.

Alhambran kierros on suurin piirtein paketissaan. Kävelin mietteissäni. Oli kuin lentävä matto olisi kaapannut minut kyytiinsä ja kiepauttanut minut aikamatkalle linnan menneisyyteen:

Kristityn Euroopan hallitsijat rakensivat palatseja korostaakseen mahtiaan. Maurien palatsi tarjosi kauneutta ja hyvinvointia korkea-arvoisille asukkailleen.
Kanavaa pitkin johdettu vesi teki Sabikan keitaaksi. Kastelujärjestelmät turvasivat sadon laakson pelloilla ja kukkivat puutarhat. Vesi johdettiin ympäri palatsia kanavia pitkin sinne missä sitä tarvittiin. Vesijärjestelmällä oli merkittävä rooli myös puhtauden ylläpitäjänä.

Linnaan liittyy perimätietoa, tarinoita ja romansseja. Huoneiden katot muistuttivat hunajakennoja. Ei liene yllätys, että juuri niiden alla asuivat sulttaanien lempivaimot.

Palatsin sisäpihan puutarhassa ja kylpylöissä haaremin hunnutettu naisväki liikuskeli käytävillä sapeleitaan kalistelleiden eunukkien valvovien silmien alla.

Oliko linnan idylli kuitenkin karumpi kuin mitä kaunis pinta antoi ymmärtää? Murhatuksi tuleminenkin oli yleistä. Emiirejä kuoli onnettomuuksissa, heidät syrjäytettiin, he kuolivat myrkkyyn tai tikariin.

Hallitsijoiden ja valloittajien lupaukset olivat joskus pelkää sanojen helinää. Hovin jäsenet juonittelivat ja kyräilivät. Linnassa puhuttiin muunneltua totuutta. Eipä ole elo paljoakaan poikennut nykypäivästä.

”Lentävä mattoni” oli laskeutunut bussimme viereen. Bussiin noustessani huomasin hieman ikävöiväni takaisin – olin palannut ajatuksissani yli 500 vuotta taaksepäin. Liekö huokaukseni ollut ”muslimin huokaus”.

Espanjan katolisen kuningasparin Ferdinandin ja Isabelin sotajoukot olivat piirittäneet Granadaa kolme vuotta. Ratkaiseva taistelu käytiin vuonna 1492. Taistelussa sai maurikuningas Boabdilin sotilaista puolet – yli 300 000 sotilasta. Tarun mukaan hän luovutti kaupungin valloittajille ja koko perheen oli lähdettävä maasta. He olivat pysähtyneet kaupungin ulkopuolella korkealle paikalle.
Viimeisen kerran he antoivat katseensa viipyä loisteliaassa punaisessa palatsissaan. Boabdilin äiti tokaisi pojalleen: ”Itke nyt kuin nainen sitä, että et pystynyt puolustamaan kuin mies”. Tämän korkean paikan nimi on El Suspiro de Moro – Muslimin huokaus.

Espanjan maurilaishallitsijoiden valtakunnan tarina päättyi – itämaisen eksoottisena. Ehkä ymmärsin silloin viimeisen maurilaiskuninkaan surumielisyyden.

Jos et ole käynyt Alhambrassa, suosittelen sitä lämpimästä matkakohteeksesi – se saa kävijässä kätketyt kielet heläjämään.

Teksti ja valokuvat © Jorma Ursin

Lähdeaineisto: Kaksi opaskierrosta Alhambran linnassa/matkaoppaat, Maria Larjasto/Olè-kustannus, Taide ja Arkkitehtuuri Andalusia (Birgitta Hintzen-Bohlen)

SEURAA INSTAGRAMISSA: