Lohjan museo on tärkeä kulttuurihistoriallinen vierailukohde, joka vie kävijän aikamatkalle historiaan aina 1800-luvun lopulle. Museo sijaitsee kauniilla puistoalueella Lohjan keskustan tuntumassa.
Kartanotyylinen pappila
Piha-alue jakautuu kahtia, miespiha ja karjapiha. Miespihaa hallitsee arkkitehti August Bomanin suunnittelema kartanorakennustyylinen pappila. Uusrenesanssin ja empiren piirteitä ilmentävässä pappilassa on 13 huonetta ja kuusikulmainen lasikuisti. Pappila valmistui 1863.
Venäläistämistoimien voimistuminen 1890-luvulla
Kuopiossa syntynyt Robert Boldt (1861-1923) teki 1894 aloitteen kotiseutuyhdistyksen perustamiseksi Lohjalle. Suomen kotiseutuliikkeen uranuurtaja Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät ry sai alkunsa 24.3.1894.
Henkisen kestokyvyn lujittaja
Robert Boldt oli idealisti, jonka toiminnan motiivina oli suomalaisuuden vahvistaminen venäläistämistoimien voimistuessa 1890-luvulla. Kansan tietoisuutta omasta historiastaan, kulttuuristaan ja ympäristöstään oli lisättävä, jotta henkinen kestokyky lujittuisi. Hän oli ajatuksissaan aikaansa edellä.
Koti, maatila ja kulttuurielämän keskus
Iso-Pappila oli koti ja maatila sekä seurakunnan kulttuurielämän keskus. Siellä kastettiin, haettiin kuulutuksia ja vihittiin lohjalaisia vuosikymmenin saatossa sekä vietettiin loisteliaita juhlia. Talossa asui useita kirkkoherroja perheineen.
Vuosien varrella pappilan pihapiirin rakennus on rakennus kerrallaan museon käyttöön. Puutarha on kunnostettu myös menneitä vuosia mukailevaan asuunsa.
Pihapiiri
Museon pihapiiri koostuu pappilan etupihasta eli miespihasta. Päärakennuksen takana sijaitsee hyöty ja koristepuutarha sekä navetan edustalla oli karjapiha.
Puutarhan alkuperäinen rakenne säilytetty
Ensimmäiset maininnat pappilan puutarhasta löytyvät 1700-luvun lopusta. Puutarhan takaosan omenapuiden ja kuistin läheisyydessä oleva ikitammi on tulkittu olevan noilta ajoilta. Puutarhan alkuperäinen rakenne hiekkakäytävineen on säilytetty ja kasvivalinnoissa suosittu vanhoja lajikkeita.
Piipahdetaan sisälle pappilaan
Sisään tultaessa vasemmalla on saa tuulahduksen saunakulttuurista, esineistöstä ja pilvenhattaroiden tarinaa oluen synnystä muun muassa monitietäjä Elias Lönnrotin sanoin.
Arkena ja pyhän kynnyksellä
Sauna on merkinnyt aina suomalaisille saunomisen ja peseytymisen lisäksi symbolista puhdistautumista pyhänviettoon. Myös alkoholi on merkinnyt siirtymää työstä pyhänviettoon. Oluen saunan yhdistelmä tuli tapakulttuuriksi kaupungistuneessa Suomessa 1960-luvun lopulla. Sauna ja olut ovat säilyttäneet merkityksensä siirtymäriittinä arjesta vapaalle.
Odottamaton kuva kutsuu seuraavaan huoneeseen. Sopiihan se, kun ulkona lämpötila lähentelee + 30 °
Näkyvä humala
Näkyvä humala oli muinoin osa miesten julkisia kokoontumisia. Kirkkomatkoille, käräjille ja muihin kokouksiin varauduttiin runsain eväin. Vuoden 1686 kirkkolaki kielsi kirkkohumalan.
Vuonna 1933 säädettiin julkisen juopumuksen kielto. Kirkkomäki, kylänraitti ja kaupunkien kadut tulivat valvonnan alle, jonka seurauksena juopottelu siirtyi kotitiloihin.
Rajoitettu, kontrolloitu ja rakastettu
Myös nykyaikaiselle valtiolle olut ja nyt kauppoihin tuleet kevytviinit ovat valtiolle tärkeä verojen lähde. Suomen maaseutu oli sotien jälkeen kuiva. Olutta sai vain Alkon myymälöitä.
Muistako koska keskiolut tulit kauppoihin ja kahviloihin? ”Suuri mullistus” tapahtui vuonna 1969. Kesti vuosisatoja, kun viimein havaittiin, ettei ”näissä janojuomissa” ollut mitään yliluonnollista, mutta symbolista voimaa ja poliittista retoriikkaa piti käyttää sitäkin enemmän.
Oluen valmistus
Oluen resepti on yksinkertainen: raikasta vettä, mallastettu viljaa, hiivaa ja humalaa. Näin muutamasta raaka-aineesta on saatu aikaan hieno juoma, joka on palvellut katajaisen kansan arkista aherrusta ja karnevaalimaista ilonpitoa.
Valtiovallalle asia on ollut ylikorostunut. Ruotsin vallan aikana olutta valmisteettiin kullekin ihmisryhmälle sopivan vahvuiseksi.
Yksi kysymys vielä tältä oluen tutkimusmatkalta jää: Mikä toinen ääni merkitsee suomalaisille enemmän kuin kylmän saunaoluen auki sihautus?
Tilanhoitajan rakennus ja makasiini
Pappilan tilanhoitaja eli pehtorin talo lienee peräsin 1800-luvun alusta. Talossa voi tehdä aikamatkan 1800-luvulta 1930-luvulle.
Aikamatka alkaa savun tummentamasta hirsiseinäisestä tuvasta ja itsevalmistetuista tarve-esineistä. Kierros päättyy tapetoituun, ostohuonekaluilla kalustettuun kammariin.
Tilan työväestö
Työväen asunnot sijaitsivat pehtorin talon toisella puolella samassa pihapiirissä, missä sijaitsivat navetta, ja maatalousvälinevaja. Työväki kokoontui joka aamu pihamaalle kuuntelemaan mitä tilanhoitaja määräsi kunkin päivän työksi. Muistitiedon mukaan työväkeen kuuluivat 1920-luvulla pari muonamiestä, pappilan tallimies ja pappilan torppari. Pappilassa elettiin omavaraistaloudessa. Jokainen tilalla asuva itse ainakin osan ruuastaan.
Museon piha ja puutarha
Aika pysähtyy
Jaakobin portaat
Taiteilija Minka Heinon taideteos (v. 2024) Jaakobin portaat ikivanhassa vaahterassa kuvaa Jaakobin portaita.
Taideteoksen teksti:
”Kiivetä kohti tavoitteita. Korkeammalle. Syvemmälle. Häntä kainalossa, koipien välissä, ylhäällä ojossa. Menossa kohti latvaa vai juuria. Pieniä hiisiä – ihmiisiä.
Pedagogio
Varsinaisen pappilan piha-alueen ulkopuolella on vanha koulurakennus, pedagogio, joka kertoo, kuinka pieni maaseutupaikka kasvoi kaupungiksi.
Omenakarnevaalit
Lohja on todellinen Omenakaupunki. Kaupungissa kasvaa nykyisin runsaat 180 000 omenapuuta kotipihoilla, puutarhoissa ja ammattipihoilla.
Omenakarnevaalit levittäytyvät syksyisin Lohjan museon alueelle. Vuonna 2023 tapahtuma houkutteli karnevaaleille lähes 5 000 kävijää. Myyntipaikkoja on navetan ja toimintakentän alueella hieman runsaat 100.
Lohjan Omenakarnevaalit järjestetään 21.9.2024, klo 10-16. Paikka: Lohjan Museon ympäristössä, Rovastinkatu1, 08100 Lohja
Arkistokuvia Omenakarnevaaleista
Teksti ja valokuvat © Jorma Ursin. Kuvien käyttö ilman lupaa kielletty. Jos haluat käyttää kuviani, ota minuun yhteyttä. Yhteystietoni löydät yhteystiedot sivulta.
Lähdeaineisto: Lohjan museo, Jorma Ursinin arkisto
SEURAA INSTAGRAMISSA: