Kuusamon helmet ovat heinäkuisen kuvausmatkani kohteena. Tutustun kesän kasveihin, maisemiin ja piipahdan seuraamaan karhuja.
Kuusamoon humppa
Ylittäessäni 26.7.2023 Kuusamon rajan mieleeni pulpahtelivat Erkki Junkkarisen Kuusamoon humpan sanoja: ”Kuusamoon tule pois, Kuusamoon ikihongat näin sulle laulakoon …. Kuusamoon tule vain Kuusamoon. Tämä maa innostaa, tämä koillismaa … Takaisin jotain käännyt kaipaamaan, jäihän sydämmesi Kuusamoon …”
Kuusamon helmet
Kuvausreissun aikana kuljetaan vanhojen metsien läpi kauniiseen kotkansiipilehtoon, noustaan auringonlaskun värejä ihastelemaan Konttaisen laelle. Käyn uppuroimassa polvia myöten suosilmässä. Koska Kuusamossa olimme, emme voineet unohtaa karhujen iltatarkkailua.
Kotkansiipilehto
Kuusamon luonto yllättää aina omaperäisyydellään. Ensimmäisenä kuvauskohteena oli vaaran suojaisessa kätkössä laakson pieni lehtomainen alue. Kotkansiivet muodostivat kirkkaan vihreän seinämän jokivarteen. Hiljaa virtaava hiekkapohjainen puro, jota pitkin voi kahlata. Näkymä oli epätodellinen, kuin pieni pala eksoottista kaukomaata.
Kotkansiipien elintarvikekäyttö
Kotkansiipien nuoria versokeriä hyödynnetään Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa villivihanneskasveina. Korkeiden fenolisten yhdisteiden määrästä ja antioksidanttisten vaikutus yhdistettynä hyvään ravitsemukseen on kirjallisuudessa noussut esille syyksi hyödyntää kotkansiipeä ravintona. Suomessa tällä hetkellä kaupallinen elintarvikekäyttö ei ole kuitenkaan sallittua.
Konttainen
Konttaisen juurella on parkkipaikka. Reput selkään, pieni ristinmerkki, pyyntö, että voimat riittäisivät. Hassua, mutta vaaran nimihän viittaa suoraan konttaamiseen. Tasaista on turha odottaa. Taival on jyrkkää nousua runsaassa etukenossa. Entä paluu? Kontatenko alas?
Pysähdyn väliin vetämään happea ja hörppäämään takataskussani pullottavasta pullosta kirkasta vettä. Polkua reunustava metsä on kaunista ja runsasta. Puiden alla levittyy ”punainen kasvimeri”, jonne mieleni teki väliin heittäytyä selälleen katsomaan sinistä taivasta.
Vaaran laelta avautuvat upeat maisemat ja auringonlasku kruunaa kaiken. Konttaisen vaaran kierroksella ei hengästy ainoastaan vaaralle noususta, vaan myös uskomattomien maisemien vuoksi.
Kun kuvaaja suohon upposi
Aamuisen kuvauksen kohteena olivat suon hämähäkinseitit ja lihansyöjäkasvit. Hämähäkinseitit tulivat hyvin esille aamun kosteudessa. Jalusta esille, kamera kiinni. Viimeiset säädöt ja ”oikean valon etsiminen” – siinä eväät päivän ensimmäiselle kuvalle.
Suonvetovoima voitti kuvaajan
Joku ryhmämme jäsenistä oli kulkenut lähes samaa reittiä, varmasti kevyempi. Seurasin jälkiä. Upposin suonsilmäkkeeseen. Vettä lorottaa saappaisiin ja suon vetovoima kiskoo miestä syvemmälle. Olin jumissa, enkä yksin ”ansasta pääsisi”. Tilaisuus on aina hyödynnettävä – lankalaukasimella yksi kuva – siihen oli luottaminen.
Pelastuspartio paikalle
Ekana paikalle kiirehtinyt kurssimme ohjaaja neuvoi minua suurin piirtein sanoilla: ”Suolle tullaan kuvaamaan eikä suonsilmäkkeeseen uppoamaan”. Toinen pelastajani muisti ikuistaa tilanteen – olihan minusta vielä 2/3 osaa suon yläpuolella.
Millaisen seitin kuvasinkaan
En katsonut suolla kuvaa. Se jäi nähtäväksi vasta majapaikassa. Vastavaloon kuvattu hämähäkin seitti ja kuvan tausta värittyi kohtuumukavasti taustan ja auringonvalon vaikutuksesta.
Kihokit – lihansyökasvien suku
Kihokit saalistavat lehdissä olevien karvojen päässä olevien limapisaroiden avulla. Suomessa kasvaa kolme kihokkilajia: pitkälehti-, pyöreälehti- ja pikkukihokki. Uusimman uhanalaisuusarvioinnin mukaan pikkukihokki on vaarantunut laji.
Lehden karvojen päissä oleva tahmea, liimamainen neste houkuttaa hyönteisiä. Hyönteinen ei löydäkään mettä, vaan kukka on sille ansa. Hyönteisestä jää jäljelle vain sulamaton kitiinikuori.
Haluatko tavata taigametsän kuninkaan
Ilmoittaudu unohtumattomaan karhunkatseluun. Vietät illan turvallisessa katselukojussa katsellen ja kuvaten villikarhuja. Karhut liikkuvat noin 5 – 50 metrin säteellä kuvauskojusta ja piipahtivat joskus aivan kojun vieressä. Illan aikana kojulla näimme 5 eri karhua, aikuisia ja pentuja.
Karhujen esiintyminen
Karhuja esiintyy koko Suomessa, Ahvenanmaata ja Pohjois-Pohjanmaata lukuunottamatta. Kanta suurin itäisessä Suomessa ja Lapissa. Karhu on aina rauhoitettu.
Suuri petoeläin
Pituus 135 – 250 cm. Naaraiden painot 45 – 170 kg ja urosten 47 – 230 kg. Karhu on kaikkiruokainen. Karhu on ketterä ja vahva. Se ui ja kiipeää hyvin. Karhu yleensä väistää ihmistä. Vanha sanonta: ”Karhu on nähnyt jokaisen marjastajan, mutta vai harva marjastaja on nähnyt karhun.
Kuvakooste karhuillasta
Yhteenveto
Lauantaina kokoonnuimme katsomaan kuvauspäivien kuva-antia. Jokainen esitteli kuviaan, kertoi kuvastaan ja niistä keskusteliin yhdessä. Keskustelemalla, mielipiteiden vaihtamisella ja kuvaamisella monimutkaisten asioiden sisäistyy.
Unitunnit vähäisiä
Unitunnit jäivät vähäisiksi, koska kauneimpien hetkien ja värien vuoksi Kuusamossa herätään ennen auringonnousua ja käydään nukkumaan, kun aurinko on laskenut. Kiitos tilaisuuden vetäjälle ja muille kurssilaisille tapahtuma-ajasta.
Valokuvat ja teksti
© Jorma Ursin. Kuvien käyttö ilman lupaa kielletty. Jos haluat käyttää kuviani, ota minuun yhteyttä. Yhteystietoni löydät yhteystiedot sivulta.
Lähdeaineisto
Kuusamon helmet 26.-29.7.2023 kurssi on yksi Kuusamon Nauture Photographyn järjestämistä kursseista. Lisäksi se järjestää luontokuvausretkiä sekä vuokraa kuvauskojuja harrastajille kuin ammattilaisille. Kurssimme vetäjä Anna Välimäki. Kuusamon helmet 26.-29.7.2023
Karhukuvaus
Majoitus
Oivangin lomakartano. Aamiainen ja illallinen Ukonkivi-ravintolassa. Kotisivut: Oivangin lomakartano/
Riistakeskus
Kosteikkokasveista uusia elinkeinomahdollisuuksi
Artikkeli Luonnonvara- ja biotaloiuden tutkimus 18/2018, Kotkansiipi, kohta 3.3, sivu 19 sekä pyöreälehti- ja pitkälehtikihokki, kohta 3.11, sivu 84 Kotkansiipeä syötäväksi ja Kihokkia lääke- ja kosmetiikkteollisuuteen
SEURAA INSTAGRAMISSA:
