Espanjassa aukioilla tai amfiteattereissa käydyt härkätaistelut yleistyivät 1000-lukuun mennessä. Härkätaistelijat siirtyivät 1700-luvulla taistelemaan jalan ja nyt ratsailla olivat avustajat.

Härkätaistelu sai vuonna 2013 Espanjan parlamentin äänestyksessä virallisesti kansallisen kulttuuriperinnön aseman.

Härkätaisteluja järjestetään yleensä kaupunkien suojelupyhimysten päivinä ja muina juhlapäivinä. Talviaikaan härkätaisteluita ei järjestetä.

Härkätaistelu on voimakkaita tunteita herättävä tapahtuma. Se on espanjalaisen kulttuurin peruskäsite, jota osa espanjalaisista pitää julmana huvina, toisten mielestä se on uhkarohkeaa urheilua ja joillekin se avautuu upeana taiteenmuotona.

Härkätaisteluun uudelleen

Kävelin vaimoni kanssa Fuengirolan vuonna 1962 valmistuneen areenan ohitse. Ikkunat olivat teipattu täyteen härkätaisteluilmoituksia.  Olimme nähneet tällä areenalla härkätaistelun 26 vuotta sitten. Nyt lippujen ostoon!

Fuengirolan härkätaistelu 31.3.2018 on yhdistetty härkätaistelu, grandiosa novillada mixta. Areenalla esiintyvät ratsastava matadori, kaksi matadoria jalan sekä 5 härkää iältään noin 4 vuotiaita.

Härkätaistelun päätähdet ovat rejoneadori Ferrer Martín, matadorit Juan Carlos Benítez ja Javier Orozco. Heidän nimensä näkyivät mainoksissa ja yleisö tulee nimenomaan heitä katsomaan.

Härkätaistelujulisteet ovat suosittuja keräilykohteita. Näytteitä Madridin, Mijasin, Fuengirolan ja Cordopan ilmoitusjulisteista vuosikymmenien takaa.

Liput

Lippujen hinnat olivat 15 – 40 euroa. Auringonpaisteessa sijaitsevat paikat ovat halvimmat, koska taistelua joutuu seuraamaan vasten auringon paistetta. Kalleimmat liput ovat ns. presidentin aition kahta puolta. Tämä alue on varjossa tai osin auringossa ja taistelua seurataan auringon myötävalossa. Esitykset ovat pääosin juuri presidentin aitioin kohdalla.

Härkätaistelun ystävät, aficionados, hakeutuvat katsomoon jo kauan ennen corridan alkamista. He ovat nähneet, kun härät tuotiin ja arvottiin matadorien kesken, seuranneet matadorien pukeutumista ja seuranneet heidän Neitsyt Marialla tai jollekin muulle suojeluspyhimykselle osoittamiaan rukouksia.

Areenan istuinpenkit ovat betonia ja esitys kestää noin 2,5 tuntia. Kannattaa ottaa peffan alle pehmike tai vuokrata se viimeistään areenalla.

Härkätaistelijan pukeutuminen

Härkätaistelijoiden asut viimeistellään brodeerauksella. Näin saadaan aikaan näyttäviä, kestäviä kolmiulotteiselta vaikuttavia kuvioita ja kimalteita, josta puku traje de luces on saanut nimensä. Matadorin asu on kirjailtu kullalla ja bandorilleron asu hopealla.

Asun väri on yleensä punainen, musta, keltainen, vihreä, sininen tai valkoinen. Asun näyttävin osa on chaquetilla, olkatoppauksin oleva lyhyt takki.

Asukokokonaisuus valmistetaan käsin. Työ- ja materiaali huomioiden asun kokonaishinnaksi tulee jopa yli 5000 euroa.

Härkätaistelijan asu (vas.) ja montera, kaksiulokkeinen hattu hattu sekä coleta, hiuspideke, joka on perinne ajalta jolloin härkätaistelijoiden pitkät hiukset sidottiin nutturalle (oik.)

Taisteluhärät

Taisteluhärät ovat oma rotunsa, jota on kasvatettu vuosisatojen ajan vain härkätaisteluja varten. Tyypillinen taisteluhärkä painaa 500–650 kiloa. Sillä on erityisen vahva niska, mutta väritys, sarvien, jalkojen ja hännän pituus vaihtelee roduittain. Hyvä taisteluhärkä on hiotun hermoherkkä ja reagoiva. Areenalla ne ovat pois kotilaitumeltaan ja niiden käytös on äärimmilleen herkistynyt. Tunnetuimmat härkätilat sijaitsevat Sevillan maakunnassa.

Avausparaati

Olimme seuranneet tällä samalla areenalla härkätaistelua 26 vuotta sitten. Menimme hyvissä ajoin saadaksemme hyvät istumapaikat. Yleisöä oli silloin vähän, mutta alkamisajan lähestyessä yleisöä alkoi lappaa ovien täydeltä. Niin espanjalaiseen tyyliin esitys alkoi ”himpun verran myöhässä”.

Paséillon, avausparaatin alkaessa kajahtaa ilmoille pasodoble. Matadorit, muut esiintyjät ja avustajat tulevat areenalle. Ryhmä kävelee presidenten, päätuomarin aition eteen ja kiertää areenan.

Ensimmäinen näytös

Areenalle karautti valkoisella hevosella ratsastava härkätaistelija, rejoneadori Ferrer Martín. Hän ratsasti vauhdikkaasti ympäri areenaa, nosti hevosen takajaloilleen yleisöä tervehtien.

Härkätaistelujen presidentti antaa ensimmäisen härän vapautuvan, minkä jälkeen brassbändin pasodoble ja trumpettifanfaari päättyy. Areenalle syöksyy vauhdilla mustan ruskea, paksuniskainen härkä.

Härkä sekä härkätaistelija mittailivat toisiaan. Ratsukko kiersi ympäri areenaa härän seuratessa. Härkä teki agressiivisia hyökkäyksiä ratsukon väistellessä. Ratsastajan ja ratsun yhteistyö oli uskomattoman upeaa ja vauhdikasta katsottavaa.

Sitten hän ottaa ensimmäiset banderillit, lähestyy härkää, pysähtyy, liikuttaa hevosta lyhyin askelin eteen taakse ja sivulta toiselle kiihottaen härkää hyökkäämään.

Väistöt olivat käytännössä millimetrityötä. Härkä sarvi osuu hevosen takalapaan satuttamatta kuitenkaan hevosta. Hevosen korvat vähän heilahtivat taakse päin – ”äläs nyt lähentele”.

Tämä härkätaistelumuodon nimi juontuu sanasta rejon, noin 1 -1,5 metriä pitkästä puisesta keihäästä, jonka kärjessä on metalliterä. Härkä alkaa vaikuttaa väsyneeltä, rejoneadori ottaa viimeisen keihäänsä. Härkä hyökkää hieman alhaalla. Rejoneadori suorittaa kuoliniskun suoraan härän sydämeen ja härkä kuoli välittömästi.

Esityksensä jälkeen Ferrer Martín avustajineen kiersi areenan ympäri yleisön osoittaessa suosiotaan.

Illan viimeiset näytökset

Matadorit johtavat kolmesta banderillerosta ja kahdesta picadorista sekä useasta muusta avustajasta koostuvaa ryhmäänsä näytöksen aikana. Yhtä härkää kohti on varattu aikaa 20 minuuttia. Yksittäisessä näytöksessä on kolme osaa.

Härkä päästetään portista areenalle ja matadori Juan Carlos Benítez ryhtyy avustajineen testaamaan sen reaktioita ja kuntoa.

Matadorilla ja hänen avustajillaan on capote, viitta, joka on väriltään yleensä purppuranpunainen ja keltainen. Viitan väri on ikivanha perinne. Matadori ohjailee härkää näyttävällä sarjalla verónica-liikkeitä. Härkää ei ärsytä viitan punainen väri, vaan sen liike ja härkätaistelijan toimet.

Matadori vetää puoleensa raivoa täynnä olevaa härkää ja ohjaa sen hyökkäykset ohitseen liikkuen elegantisti ja taiteellisesti.

Kun matadori on saanut härän hallintaansa, areenalle ratsastavat kaksi picadoria. Hevosilla on kylkisuojat ja silmät on peitetty, jotta ne eivät hätäänny härän hyökätessä. Picador ei saa hyökätä, vaan avustajat houkuttelevat hänen luokseen,. Härkä puskee vauhdilla hevosen suojakilpeen. Picador iskee peitsensä härän niskalihakseen. Näin saadaan selville, kuinka urhea härkä on. Peitsenpistoilla saadaan härkä pitämään päätään alempana. Yleisö ei arvosta picadorien esitystä kovinkaan korkealle – yleensä hänen työskentelyä sävyttää vihellyskonsertti.

Seuraavana tulevat vuorotellen kolme banderilleroa, matadorin avustajaa. Härkä hyökkää suoraan kohti banderilleroa, joka on nostanut värikkäät banderillasit, väkäsmäiset pienet keihäät korkealle ylös päänsä yläpuolelle. Hän iskee pienet keihäät suoraan lähestyvän härän pään yli niskalihakseen kiepauttaen vartalonsa viime hetkellä härän edestä pois.

Faenassa, taistelun viimeisessä osassa matadori taistelee yksin härkää vastaan. Hänellä on kädessään punaisesta kankaasta tehty viitta, ja alumiinista tehty valemiekka.

Jokaisella matadorilla on omanlaisensa tyyli ohjata härän hyökkäyksiä. Klassisen puhtaassa tyylissä matadori ottaa härän hyvin lähetä keskivartaloaan ja vartalo suorana, jalat yhdessä. Tyyli on ihailtu, mutta vaarallinen matadorille. Hän voi nojata kädellä tai kyynärpäällä härän niskaan tai polvistua selin härkään sen hyökätessä.

Matadorilla on kymmenen minuuttia aikaa surmata härkä. Jos hän ei tee sitä, myönnetään lisäaikaa 3+2 minuuttia. Jos härkä on sittenkin vielä surmaamatta, taistelu keskeytetään.

Ennen loppupistoa Juan Carlos Benítez vaihtaa miekan, asettuu suoraan härän eteen. Muletan pienillä liikkeillä hän houkuttelee härän vetämään etujalat yhteen ja painamaan pään alas.

Hyvin tähdätty isku lapaluiden välistä läpäisee härän sydämen ja keuhkot ja tappaa sen silmänräpäyksessä. Kun miekka katkaisee aortan, härkä yleensä kaatuu kohtuullisen ajan kuluttua. Yleisö hurraa ja huutaa lakkaamatta heiluttaen nenäliinoja. Jos matador ei osu oikeaan paikkaan, hän voi menettää yleisön suosion silmänräpäyksessä.

Valistettavasti tuo kuoleman rituaali ei ole aina yks`oikoinen eikä nopea. Kuolinkamppailun pitkittyessä matadori joutuu katkaisemaan härän selkäytimen toisella miekalla.

Matadorin arvostelu

Matadoria toimintaa arvioidaan taiteellisuuden, estetiikan ja erityislaatuisuuden kannalta. Tapon nopeus ja tehokkuus ovat tärkeä osa matadorin suorituksen arvioinnissa. Yleisö osoittaa suosiotaan heiluttamalla valkoisia liinoja tai nousemalla seisomaan. Mikäli yleisö ei pidä matadorin esityksestä, seuraa armoton buuaus- ja vihellyskonsertti.

Matadorille voidaan myöntää palkintona yksi härän korva, kaksi korvaa, tai parhaassa tapauksessa korvat ja häntä. Päätuomari tekee palkisemispäätöksen. Jos yleisö ei ole samaa mieltä päätuomarin kanssa, seuraa jälleen vihellyskonsertti – joskus se tuo matadorille lisää häränkorvia.

Illan näytöksissä Ferrer Martín sai yhden korvan, jota oli noutamassa pieni avustaja. Juan Carlos Benítez esityksestään kahdella korvalla.

Miesten laji

Kaikkien aikojen kuuluisimmat härkätaistelijat ovat: “Curro” Romero, Juan Belmonte, Joselito “El Gallo,” Julián López ”el Juli”, Manolete, Dominguin, Ordóñez, ja Manuel Benítez ”El Cordobés”. Perinteisesti härkätaistelu on ollut yksinomaan miesten laji, mutta viime aikoina on tullut myös muutamia naishärkätaistelijoita, joista kuuluisin on Cristina Sánchez.

Vaarallisuus

Härkä tuuppasi etulavallaan matadorin pitkin pituutta ja kääntyi hyökäten maassa makaavan matadorin kimppuun. Tilanne näytti vaaralliselta. Avustajat viittoineen olivat salamana paikalla ja vetivät härän huomioin toisaalle ennen kuin härkä ehti tehdä mitään. Matadori autettiin ylös ja tarkastettiin, ettei hän ole loukkaantunut.

Javier Orozco pyyhki vaateistaan hiekat, tarttui viittansa ja miekkaansa – el espectáculo debe continuar – esityksen täytyy jatkua. Pari minuuttia aikaisemmin tapahtuneen pyörityksen jälkeen, hän kohtasi härän hyökkäyksen aivan tyynenä ja rauhallisena – uskomatonta. ¡Olé!…. ¡Olé!…… ¡Bravoo!… huudot kiirivät ympäri katsomoa.

Härkätaistelijoiden vammat eivät lääketieteen kehityksen ansiosta enää johda kuolemaan tai vakaviin loukkaantumisiin yhtä usein kuin aiemmin. Suurilla areenoilla on kirurgeja hoitamassa loukkaantuneita.

Vuoden 1987 jälkeen Espanjassa lähes kolmeen vuosikymmeneen ei ole kuollut kuin kaksi matadoria; vuonna 2016 kuoli Victor Barrio ja vuonna 2017 Ivan Fandiño.

Härät puskevat rahaa valtiolle

Härkätaisteluja vihataan sydämen pohjasta tai rakastetaan sydämen kyllyydestä. Härkätaistelujen taloudellinen merkitys Espanjalle lipputuloina, tv-oikeuksina, matkailu- ja turismituloineen oli yli 3.5 miljardin euroa (v 2014/2015 tilasto). Verottajakin on tyytyväinen, sillä yksin pääsylippujen arvolisäverot ovat noin 4,5 miljoonaa euroa.

Puolesta ja vastaan

Härkätaisteluja vastustavat vedoten sen julmuutta ja että härkätaistelut ovat eläinrääkkäystä. Härkätaistelu ovat herättäneet myös poliittista keskustelua.

Puolustajat vetoavat siihen, että härkätaistelulla on kansallisperinnön asema ja se on Fiesta nacional, kansallinen juhla,. Härkätaistelu on espanjalaiskulttuuria, jolla on maassa lain suoja. Kannattajiin kuuluu ihmisiä yli ammattirajojen ja yli yhteiskuntaluokkien. Rahaa valtiolle puskevien härkien työllistävä ja kansantaloudellinen merkitys polkenee eläinten oikeuksia vaativien äänet.

Toros y matadores – ¡Olé!

Vauhdikas ja vaarallisia tilanteita oleva ilta on ohi. Pasodoblen sävelet saattelevat yleisön areenalta. Tyytyväinen yleisöjoukko kantaa Juan Carlos Benítezin pois areenalta areenalta kiitoksena hänen hyvästä esityksestä.

Espanjalainen kulttuuri on värikästä, voimakasta ja dramaattista. Härkätaisteluilla on vastustajansa ja kannattajansa. Härkätaistelu on vuosisatoja vanha espanjalainen perinne, syväespanjalainen tapahtuma, jota varsinkin ulkomaalaisen saattaa olla vaikea ymmärtää.

Matadorit ovat julkisuuden henkilöitä. Matadorit esiintyvät mainoskampanjoissa ja televisio-ohjelmissa. Taistelun jälkeen ihmiset kokoontuivat kadulle Fuengirolan areenan edustalle odottamaan idoliensa tapaamista.

Härkätaistelu on rituaalinen näytelmä, joka on espanjalaisille lajin kannattajille enemmänkin taidetta kuin urheilua. Matadorit ovat arvostettuja ja palvottuja supersuosikkeja. Härkätaisteluja seuraavat niin miehet, naiset ja lapset.

Ilta päättyi espanjalaisittain upeasti, kun matadorit ja ratsastajat tulivat esityksen päätyttyä areenan ulkopuolelle kadulle tapaamaan kannattajiaan – niin vanhoja kuin nuoria.

               ¡No más Olé!                    Toros y matadores – ¡ Olé!

Teksti ja valokuvat © Jorma Ursin

Lähdeaineisto:

Fuengirolan areena ja henkilökunta

Mijasin härkätaistelumuseo

The art of Bullfighting-kirjanen

Taide & arkkitehtuuri ANDALUSIA-kirja

Canal+Toros-maksukanava , Espanja

 

SEURAA INSTAGRAMISSA: